Olen jonkin aikaa miettinyt kirjoittaa profetoimisesta, kyynisenä ja negatiivisena. Syystä, että oikeastaan mikään veljien ja siskojen minulle profetoima ennustus tai Hengen ilmoitus ei ole osunut kohdalleen – tai sitten ne "odottavat vielä aikaansa". Joidenkin aika tosin on jo mennyt. Kuten se, että olisin voinut jäädä pois maallisesta työstäni ja alkaa tekemään jotain "Herran työtä". Mutta mitä? Liian epäselvää. Myöskään uskoni ja kutsumukseni ei ollut niin vahva, että olisin voinut jättää työpaikkani, palkkani ja 55 v. eläkeikäni kevyesti. Jos olisin niin tehnyt "uskon varassa", niin olisikohan vesi minua kannattanut kuin Pietaria? Luultavasti olisin uponnut kuin kivi. Tai "lentänyt sieltä kuin leppäkeihäs" kuten entinen pastorini sanoi miten minulle voisi käydä, jos lähtisin lähetystyöhän, josta olin nuorempana hieman kiinnostunut.


Profetian jälkeen odotin jonkin aikaa jotain erityistä tarjousta tehdä jotain muuta, mutta mitään ei ilmaantunut ja niin aika kului umpeen ja olin eläkkeelle asti töissä normaalisti. Tai en aivan. Kaikkea muuta traagista kylläkin ehti tapahtua ennen eläköitymistäni. Se tuli täytenä yllätyksenä hengellisimmillekin ystävillemme. Taivas vaikeni heille asiasta. Ehkä se sitten oli niin kirjoitettu menevän, vaikkakin oli ristiriidassa Kirjoitusten kanssa.

Buddhalaiset  uskovat karmaan, jossa kohtalo on edeltä määrätty. Minä uskon paitsi Jumalaan, myös valintoihin. Eikä kaikki valinnat ole oikeita. "Miehen mielestä on oikea monikin tie, joka lopulta on kuoleman tie". Olipa oikeita tai vääriä, niin ne poikivat uusia valintoja. Aina valinnat eivät onneksi vie kuolemaan. Eräs päivä olimme vaimon kanssa mustikassa. Päätin tehdä valinnan ja "oikaista" metsän poikki. Oli tienoo muuttunut paljon vuosien aikana! Kasvanut metsä täyteen kauheaa risukkoa. Ei se mitään oikaissut, oli tehtävä mutka, jos  jos toinenkin, pahimpia paikkoja kiertäessä. Viimeinen etappi oli niin hirveä, ettei läpi tahtonut päästä ja okaat raapivat ihoa. Vaimoltani pääsi itku, kun alkoi jo hämärtää, eikä hänellä ollut aavistustakaan missä olimme. Onneksi minä tiesin. Kotiin voi päästä tuttua suoraa ja valaistua tietä pitkin tai sitten vaikeammalla kaavalla, mutkaisia tiettömiä koleikkoja rämpien.

Ennustajilla pyyhkii hyvin. Varsinkin Aasiassa, jossa henkien vihastumiset ym. pelot ja taikausko pitävät monia kahleissaan. Ennustajat rahastavat ihmisten peloilla kuin vakuutusyhtiöt länsimaissa. He nauttivat hallitessaan koleikossa tarpovia eksyneitä sieluja ja ottavat valon näyttämisestä maksun. Kun sokea sokeaa taluttaa, niin kumpikin kuoppaan putoaa. Myös kristillisessä piireissä "profetaallisen lahjan" omaavat ovat suosiossa, vaikka he eivät suoraisesti siitä maksua ottaisikaan. Ellei keräystä "kulujen peittämiseksi" siksi lueta. Rukousjonot ovat pitkiä ja odotukset suuret, että Jumala ilmoittaisi lahjan omaavan välityksellä mitä tuleman pitää.

Juttuni olisi pitempi ja kyynisempi, kuten esim. tämän sarkastisen kaverin, joka aktiivisesti seuraa "satavarmoja" maailmanlopun ennustuksia. Heh. Niin, olisin kyynisempi, ellei  hiljainen tuulen hyminä olisi kuiskannut otsikkoa "profetoimista älkää halveksuko". Siitäkin huolimatta, että suurin osa niistä täynnä "astian makua". Miksi profeetat ei voi suoraan myöntää erehtyneensä, ettei se Jumalasta ollutkaan? Ei kaikenmaailman poppamiehet ja ennustajaeukotkaan myönnä, että keksivät kaiken vain oman vallan halunsa vuoksi ja maallisen elantonsa turvatakseen. Vaikka ennustavat päin peräseinäjokea, niin silti samat ihmiset menevät ja maksavat sessiosta uudelleen, josko seuraavalla kerralla onnistaisi! Eikö yksi väärä ennustus riitä? Harvalla tietäjäeukoilla on edes oikeaa "tietäjähenkeä", joka siis ei ole Jumala, vaan demooni, vaan perin inhimmilinen huijarin sydän.

Kun googletin profetoimisesta, niin osui silmääni, tai paremmminkin sydämeeni, "penttijuhanin" kirjoitus: "Moni ei ota vakavasti profeetaallisia sanoja, koska on kuultu paljon valheellisia tai toteutumattomia profetioita jne. Olen verrannut tätä asiaa rahaan, vaikka väärääkin rahaa on liikkeellä, en heitä sen takia kaikkia rahojani pois". Hyvin sanottu! "Koetelkaa kaikki ja pitäkää se, mikä hyvää on". Ehkä sitäkin vielä jossakin on.