Kun olin lapsi, itkinpä tai nauroin, niin isälläni oli ikävä tapa sanoa kuinka minusta ”ei tule miestä minkään näköistä”. En tiedä miksi hän niin sanoi. Kuulun niihin suomalaisiin miehiin, jotka itkevät harvoin. Suomalainen mies ei itke, eikä naura. ”Mies tulee räkänokastakin, mutta ei tyhjän naurajasta”. Paitsi humalassa. Silloin on räkäkin nokassa. Tai yksinäisyydessä, kun kukaan ei ole näkemässä. Sananlaskun mukaan . Ainakin vielä muutamia kymmeniä vuosia sitten miehen itkeminen julkisesti oli häpeällistä. Akkamaista. Lapsille sanottiin herkästi: ”ei saa itkeä” ja koulussa ”itkuiikkaa” pilkattiin.

Isäni kertoi vähän ennen kuolemaansa asian, joka ilmeisesti oli jäänyt häntä vaivamaan. Erikoista, koska isäni ei ollut koskaan aiemmin sillä tavalla puhunut. Itse en muista koko asiaa, mutta olin kuulema kerran jäänyt itkemään siksi, koska olin tahtonut isäni mukaan metsään, mutta isä ei ottanut. Isäni kertoi, ettei hän sen takia jättänyt ottamatta, etteikö olisi rakastanut minua, vaan koska hän halusi mennä yksin metsään itkemään. Mitä hän meni sinne itkemään, sitä hän ei kertonut. Sittemmin aikuisena olen itsekin itkenyt yksinäisyydessä useita kertoja. Milloin mitäkin asiaa ja toisinaan ei ole ollut oikein mitään järjellistä syytäkään, mutta kyyneliä on vain pursunut omituisen liikutuskohtauksen aikaansaamana. Mutta kai itkulle aina jokin syy jossakin alitajunnassa on. Nykyisin kyllä osaan itkeä joidenkin läsnäollessakin. Ja nauraa. Isäni taisi olla oikeassa, minusta ei tullut miestä..

Tuli katsottua pilotti amerikkalaisesta TV-sarjasta Sliders. Kuuluu genreen: scifi-komedia-teinihömppä. Siinä oli letkeä  musiikkipätkä, joka löytyi Youtubestakin. Yllättävän vähän kuunneltu Youtubessa.