Helsingin Rautatientorilla hirttäytymistä yrittänyt afganistanilainen mies saatiin pelastettua toisten turvapaikanhakijoiden avulla. (MTV)

Kuinka sattuikaan! Kirjoitin äskettäin itsemurha -”terrorista” ja heti seuraavana päivänä joku yrittää sitä Helsingin Rautatientorilla! Tosin, haiskahtaa julkisuustempulta. Tapahtumasta, josta normaalisti vaietaan, ei nyt vaiettu, vaan tietoa levitetään eri medioissa. Asia nostettiin esille jopa eduskunnassa.

Julkisuustemppu?

Tavallisesti itsemurhasta tai sen yrityksestä ei paljon kerrota julkisuuteen. Pikku-uutisella saatetaan ilmoittaa kuinka junat myöhästelevät, koska ”henkilö oli jäänyt junan alle”. Sitä ei kerrota, että henkilö oli jättäytynyt alle tahallaan, puhumattakaan muista yksityiskohdista. Vaikenemista perustellaan omaisten suojelemisella ym. Tällä kertaa omaisten suojelu ei tainnut olla ihan päällimmäisenä mielessä, kun media kertoi yksityiskohtaisesti kuinka kielteisen päätöksen saanut afganistanilainen tuvanpaikanhakija oli yrittänyt hirttäytyä.

Tuntuu ristiriitaiselta ja epäuskottavalta, että ihminen pakenee henkensä edestä kotimaastaan Suomeen hirttämään itsensä!

Junan alle hyppäämällä kuolema on varma, mutta afganistanilainen oli kiivennyt ”hirttäytymään” puuhun, joka sijaitsee Helsingissä keskeisellä paikalla, jossa hengailee aina porukkaa. Selvästikään ajatuksena ei ollut kuolla, vaan saada näkyvyyttä protestille. Sama idea siis kuin nälkälakkoilijoilla. Ei se mitään ”hätähuutoa” ole vaan kiristämistä, jonka avulla ihmisten tunteita hyväksi käyttäen koetetaan saada omaa tahtoa läpi.  Samoin kuin joskus rakkaudessa epäonninen kiristää kumppaniaan: ”jos jätät minut, niin tapan itseni”. Itsemurhalla kiristäminen on raukkamaista.

Työpaikkoja tarjolla

Varmaan ”hirttäytyjä” saa nyt sitten sen turvapaikan. Ehkä kaikki muutkin ”paperittomat”, jotka uhmaavat Suomen lakia, saavat nyt ”paperit” etteivät kaikki hirttäytyisi.

Mikäs siinä. Jotkut heistä voi työllistyäkin ja väkeä tarvitaan vielä miljoona lisää. En malta olla toistamatta Taloussanomien ennustusta kuinka Suomi tarvitsee 2 miljoonaa maahanmuuttajaa ikävääristymää paikkaamaan.

Itse kuulunen ikäni puolesta jo tuohon ”vääristymään”. Talousanomien visiona on ilmeisesti korvata suomalainen 2.5 miljoonan työväestö kokonaan ulkomaalaisilla vuoteen 2020 mennessä.

Muutama vuosi sitten romanikerjäläisten leiri Helsingissä hajotettiin, mutta kielteisen turvapaikan saaneet ovat saaneet leiriytyä ja protestoida vapaasti. Romanit voivat mielenosoituksellisesti tulla takaisin perustamaan leirinsä, sillä nyt on hoksattu, että periaatteessa leiriytyminen on sallittua, koska kyseessä on ”mielenosoitus”.

Hirttäytyminen protestina on kuitenkin kiellettyä. Itsensä tappaminen on vain suomalaisten oikeus. Asiasta on eutanasiaksi tai armomurhaksi kutsuttu kansalaisaloite vireillä, jotta ulkopuolinenkin saisi hyvällä omalla tunnolla surmata suomalaisen, jos suomalainen ei itse siihen pysty. Vinkiksi: Siinähän olisi hyviä työpaikkoja isiksen riveihin lähteneille eutanasia-alan ammattilaisille, jos palaavat työharjoittelusta takaisin Suomeen.

En naura

Ennen kuin minua syytetään ”nauramisesta toisen hädälle”, niin en naura kenenkään hädälle. Nimittäin monet itsemurhaa hautovat toivovat, että joku pelastaisi heidät ennen kuin he toteuttavat suunnitelmansa. Mikäli suunnitelma etenee teoksi, niin he eivät yleensä heti ensimmäisellä kerralla hyppää junan alle, vaan valitsevat keinon, josta on mahdollista jäädä henkiin.  Onnekas se, joka ei yritä toistamiseen. Elämässä on paljon yllätyksiä. Jää paljosta paitsi, jos tappaa itsensä.

Kuulun itse onnekkaisiin. Olin silloin nuori ja tyhmä, mutta kiitän Jumalaa, että jäin henkiin, vaikka kukaan ihminen ei tullutkaan auttamaan ”puusta alas”. Tosin, vaikea tullakaan, koska en kertonut aikomuksestani kellekään. En mennyt teatraalisesti sovittamaan hirttosilmukkaa torille keskelle ihmisjoukkoa vaan olin yksin Pursimiehenkadun vuokrakämpässä. Jumala kuitenkin päätti, että vielä ei ollut aikani. Yritys epäonnistui ja tulin järkiini. Olen siitä ikuisesti kiitollinen Jumalalle. Sittemmin olen saanut mm. neljä lasta ja seitsemän lastenlasta.

Thaimaan ”ei-maahanmuuttaja” -politiikka

Eläköidyttyäni olen viettänyt monta talvea Thaimaassa ”ei-maahanmuuttaja” -statuksella. Eikä siellä taida muuta statusta ulkomaalaisille ollakaan, jotka haluavat viipyä maassa kauemmin kuin tavan turisti.

Thaimaalla on jokseenkin päinvastainen ulkomaalaispolitiikka kuin Suomella. Thaimaa ottaa, kun taas Suomi antaa.  Suomen politiikka on parempi, vaikka mielestäni oleskelulupia ei pitäisi myöntää pakolaisillekaan kevein perustein. Ei pitäisi uskoa kaikkia kurpitsavaunu -juttuja, joista jo Helsingin Sanomien pilapiirtäjä -legenda Kari Suomalainenkin kauan sitten parodioi.

Nyky-Hesari olisi varmaan antanut Suomalaiselle sumeilematta potkut ja hänet olisi raahattu oikeuteen rasismista ja kiihottamisesta kansanryhmää vastaan.

Autuaampi on antaa kuin ottaa

Monet maat yksilöineen ovat itsekkäästi käsi ojossa ottamassa mitä irti saavat, vaikka huijaamalla hyväuskoisia. Vaikka välillä olisi tullut huijatuksikin, niin silti Suomi auliisti jakaa miljardeja maallista hyvää monille tahoille. Siksi toivon, että Jumala muistaisi maatamme armossaan ja siunaisi Suomea, vaikka emme sitä ansaitsekaan. Yksilöinä varmaan monikaan meistä ei mitään antaisi, mutta verottaja, hallitus ja äänestämämme eduskunta juustohöylineen pitävät huolen siitä, että me annamme.