Viime vuonna en viettänyt joulua lainkaan. Tämän vuoden jouluakaan en suuremmin suunnitellut, mutta shown on jatkuttava kuten elämänkin.

Tällä kertaa laittelin jouluvaloja ja pikku koristeita vuoden suurimman juhlan kunniaksi. Sen sijaan joulukuusen tuonti tänne luukkuun ei ole käynyt pahemmin edes mielessä. En viitsinyt muovikuustakaan ostaa. Mutta kynttilöitä on kiva polttaa.

Viime talvena muuton yhteydessä keräsin sieltä täältä löytyneitä kynttilöitä talteen aika kasan käytettäväksi esim. tänä jouluna. Mutta en tietenkään muistanut mihin laitoin ne, enkä löytänyt niitä.  Joten piti ostaa uusia.

Lasiset kynttilänjalat voivat olla vaarallisia

Minulla oli yksi ja ainoa lasinen kynttilän jalka pitkille kynttilöille. Oli, koska se hajosi tänään. Tulipahan samalla todettua, että lasiset kynttilänjalat voivat olla vaarallisia. Kynttilä paloi huomaamatta loppuun, jolloin liekki painui kynttiläkoloon kuumentaen seinämiä. Kuumuus aiheutti sen, että jalka poksahti rikki kynttiläkolon ja sen ympärillä olevan lautasen kohdalta. Lasinpalaset tippuivat pöydälle ja osa lattialle.

Vaara piilee siinä, että lasijalan särkyessä palavan kynttilän tumppi voi tippua myös ja aiheuttaa tulipalon.

Lahjastressiltä vältyin, kun en ostanut lahjoja. Pandan tehtaanmyymälässä kävin vaimoni kanssa, joten lapset voivat arvata, että jotain makeaa voi olla tarjolla, jos täällä käyvät – ellen ehdi itse kaikkia syömään siihen mennessä.

Poikani porukoineen tullee ainakin aattona ja tyttären porukka tapanina, joten viime vuodesta poiketen on jotain jouluohjelmaa luvassa. Ainakin syömme hyvin, toivon mukaan.

En tiedä viitsinkö viedä vaimoani joulukirkkoon. Ainakaan aikaisin aamulla ei tule lähdettyä.

On iskä laittanut kystä kyllä

En yleensä ennen ole ollut kauhea kinkun ystävä ja joskus aikaisempina vuosina äidiltäni saimme aina pienen kinkun palan. Enää äitini ei jaksa paistella mitään kevyempääkään, vaan hänelle tuodaan ruoat asunnolleen.

En ole ihan varma olenko kuunaan aiemmin itse paistanut kinkkua, mutta eilen paistoin. Samalla tutustutin vaimoani suomalaisiin jouluperinteisiin. Netistä löytyi hyvät paisto-ohjeet.

Muuten, kun etsiskelimme kaupoista kinkkutarjouksia, oli aika hupaisaa samalla seurata toistenkin kinkkuostoksia. Eräskin rouva roudasi neljää täyskokoista kinkkua kärryissään, heh.

Löysin mielestäni aika hyvän harmaasuolatun tarjouskinkun, vain 2.5 euroa kilo. Kinkku painoi kuutisen kiloa ja sen päällä oli melko paksu rasvainen nahka. Ehkä se ei haittaa. Nettiohjeiden mukaan silava tekee kinkun meheväksi.

Paisto onnistui hyvin ja kinkku oli mielestäni mehevän mureaa ja maukasta. Sinappihuntua en laittanut ylle, mutta muutamia neilikoita työnsin lihaan koristeeksi.

Ostin myös tavanomaisia perinnelaatikoita ja suolalohta, josta ainakin itse pidän. Torttutaikinaakin tuli ostettua, mutta en tiedä ehtinenkö leipoa. Aika menee niin nopeasti. Piparit ostin valmiina.

Kortteja en laittanut tänäkään vuonna kellekään, en edes äidilleni. Enkä ole saanut kortteja itsekään kuin kaksi. Useimmat ei tiedä osoitettanikaan. Ennen vanhaan lähettelimme kortteja paljon ja saimme parhaimmillaan kymmenittäin takaisin. Kortteja on vieläkin jossakin laatikossa tallella satoja. En oikein tiedä mitä niille tekisin.

Tavallaan olen jo melkein kuin hävinnyt olemasta. Niin ajat muuttuvat. Syntymäkotini polku ulkohuussiin ruohottuu. Kun aikoinaan rakensin äidilleni sisävessan, niin isäni tapasi sanoa polleasti, että hän kyllä pitää polun auki ulkohuussiin. Kyllä hän sitten loppuvuosinaan nöyrtyi käyttämään sisävessaa itsekin.

Huomen aamulla pitäisi nousta neljältä töihin, mutta aatto on vapaata ja muutama muukin päivä.

Pitkästä aikaa kunnon vapaat!