Elämä on kuin hiekanjyvät tiimalasissa. Päistään yhdistetyn kaksoiskartion yläosassa vartoo tulevaisuus elämistään, joka hädinuskin ehtii realisoitua nykyhetkeksi, kun jo kurimus imaisee sen menneisyyteen, lasin alaosaan. Nykyhetki ei pysähdy tekemään pesää, vaan on alati juokseva ajan virta, joka saapuu  tulevaisuudesta sujahtaakseen historiaan kunnes viimeinenkin elämän hiekanjyvänen on kadonnut ahtaan ja ahnaan portin kiskaisemana tuonpuoleiseen.

Kristillisen ajattelun mukaan tiimalasi on kertakäyttöinen, sitä ei koskaan käännetä. Kristillisen ajattelun mukaan elämä on ainutkertainen, mutta se ei kuitenkaan pääty kuolemassa, vaan jatkuu tietoisessa olomuodossa ja olotilassa, jossa ajan virta on pysähtynyt ja nykyisyys on joka hetki läsnä. Kristitty uskoo, että olemassaolo jatkuu ikuisesti, joko taivaassa tai helvetissä, sen mukaan uskooko evankeliumin omalle kohdalleen vai ei.

Budhalaiset puolestaan ajattelevat, että tiimalasia käännetään jatkuvasti. On hieman epäselvää mikä voima sen kääntää, mutta se käännetään aina kuoleman jälkeen, ja elämän hiekka alkaa taas valua, kun ihminen syntyy uudelleen toiseen ruumiiseen. Millaiseen, se riippuu siitä mitä edellisissä elämissään on tehnyt. Kyse ei ole kuitenkaan sielun velluksesta johon budhalaiset eivät ainakaan Wikipedian mukaan usko. Tietänevätkö itsekkään mihin uskovat. Omien havaintojeni perusteella ainakin Thaimaassa budhalaisuuteeen tuntuu sekoittuvan myös kaikenlaisia kansantaruja, kummituksia ym. uskomuksia, joista ei ota selvää erkkikään. Mm. kaikkialla näkee talojen pihoissa koristeellisia pieniä ja joskus suurempiakin henkien taloja, joita kunnioitetaan suuresti. Tai ainakin niiden oletettua asukasta..

Erilaisten uskomuksien sekoitusta löytyy Suomestakin. "Uskon omalla tavallani" sanovat monet. Osa kristityistä uskoo "budhalaisittain" siltä osin, että ajattelevat syntymiä olevan useampia. He saattavat sanoa "olen varmaan entisessä elämässäni ollut se ja se" kuten edesmennyt isäni. Innostuessaan Venäjästä hän alkoi opiskella kirjeopistossa venäjän kieltä ja matkusteli äitini kanssa Mustallamerellä. Kerran hän totesi: "Olen varmaan entisessä elämässäni ollut venäläinen.."

Itse uskon kaikesta huolimatta Raamatun oppien mukaan, että  elämä on ainutkertainen ja tiimalasia ei käännetä. Mitä hyötyä tai iloa siitä olisikaan? En halua kuolla, mutta en haluaisi aloittaa alustakaan tässä maailmassa, syntyä ensin vauvaksi jne. Helvettiähän se olisi sellainen.