Joka uniinsa uskoo, se varjoaan pelkää, toteaa vanha viidakon sanonta. Epäuskottavia kaikessa vaikeaselkoisuudessaan ne yleensä ovatkin. Mitä unet oikeastaan ovat? Asiaa on tutkittu paljon. Tyhjentävää johtopäätöstä on vaikea tehdä. Omasta mielestäni unet ovat pääsääntöisesti "tunnekuvia", unennäkijän omia tunteita, jotka aivot esittävät symbolisella kuvakielellä, kuin surrealistisena elokuvana. Sano se kukkasin.

Ei voitane kiistää, etteikö unet voisi pitää sisällään muutakin kuin tunnekuvia. Raamatussa viitataan melko paljonkin siihen. Toisinaan Jumala puhui joillekin unessa, saattaen mm. kehoittaa heitä toimimaan tietyllä tavalla. Minkälainen tällainen "puheuni" oli, sitä ei selitetä. Toisinaan ihmiset näkivät enneunia tulevista tapahtumista. Ainakin Jaakobin toiseksi nuorimman pojan, Joosefin, ne, kuten niiden selityskin tulee Jumalalta.


Epäilemättä esimerkiksi vankilaan heitettyjen Egyptin muinaisen Faaraon kahden palvelijan unetkin sisälsi tunnekuvia, mahdollisesti epätiuetoisuutta, pelkoa ja huolta siitä, miten heille käy. Häkki oli jo heilahtanut ja pää saattoi tipahtaa seuraavaksi riippuen millä tuulella Faarao sattui olemaan. Samassa vankilassa  virunut Joosef osasi tulkita palvelijoiden tunnekuvat selkokielelle. Kolmen päivän päästä kävi kuten Joosef oli selittänyt. Toinen palvelija vapautettiin, mutta toinen oli vähemmän onnekas. Pää putosi.

Myös Faarao näki unen. Sillä oli merkitystä paitsi hänelle itselleen, myös koko kansalle ja muillekin kansakunnille. Joosefin mukaan Faaraon uni lihavista ja laihoista lehmistä merkitsi hyvää talouskasvua ja vaurautta seuraavaksi 7 vuodeksi. Mutta sen jälkeen iskee 7 lamavuotta ja nälänhätä, jonka kaltaista ei aikoihin oltu koettu. Faarao uskoi uneensa ja Joosefin neuvon mukaan alkoi hyvinä vuosina säästää pahojen päivien varalle ja selvisi lamasta. Sitävastoin muumaailma riutui nälänhädän kourissa ja joutuivat turvautumaan Egyptin apuun.

Faaraon ja palvelijoiden unissa tietyn kuvasymbolin lukumäärä tarkoitti ajanjaksoa ja itse "elokuva" kuvaili, mitä kyseisen ajanjakson kuluttua tulee tapahtumaan. Olen aiemmin kertonut kuinka isäni näki vähää ennen kuolemaansa unen, jossa "isäntä" tarjosi hänelle 10 pulloa vettä sanoen, että ne kun juot, niin sinun ei koskaan enää jano. Isä antoi ymmärtää, että "isäntä" tarkoitti Jumalaa. Isäni luuli, että se ei ollut unta ensinkään, vaan "isäntä" tosielämässä niin sanoi ja isäntä kuvitteli juoneensa pullot oikeasti. Tohkeissaan hän kertoi asiasta mm. entiselle vaimolleni. Isäni ymmärsi asian kirjaimellisesti ja unen jälkeen yritti olla juomatta jonkin aikaa ja vähän hämmentyi, kun alkoikin janottaa.

Itse puolestani, todennäköisesti Raamatun lukemisen vaikutuksesta, ymmärsin, että isäni uni ennusti hänen siirtymisensä ajasta iäisyyteen 10 päivän jälkeen. 10 pulloa edusti kymmentä päivää vastaavalla tavalla kuin esim. Faaraon leipojan kolme leipäkoria kolmea päivää. Vesi puolestaan symbolisoi elämää. Siellä puhutaan myös "elävästä vedestä" jota jos joku juo, niin häntä ei koskaan janota.  Viittaa ikuiseen elämään. 11. päivänä pullounen jälkeen minulle tuli fiilis, että isä lähtee ja sanoinkin sen entiselle vaimolleni. Pari tuntia myöhemmin sairaalasta soitettiin ja kerrottiin, että isäni oli kuollut ja pyydettiin minua tulemaan sinne äitini seuraksi.

Olen itsekin nähnyt muutamia erikoisempia unia kuten tulvaunen, josta kerroin aiemmassa kirjoituksessani. Eräs toinen näkemäni kuvasi matkalaisia, jotka olivat menossa "kotiin", jota edusti syntymäkotini. Perillä, kotin eteisessä, olin tarttumaisillani oven kahvaan, kun eteisen lattia yhtäkkiä katosi altani ja putosin mustaan tyhjyyteen. Ajattelin putoavani helvettiin ja huusin kauhuissani Jeesusta avuksi, jolloin käsi ylhäältä tarttui minuun. Samalla heräsin.  Tunnekuva helvettiin joutumisen pelostako?

Nykyinen elämäntilanteeni on antanut uusia ulottuvuuksia tulkintoihini. Uneni saattoi ennustaa sitäkin, että, kun elämstäni putoaa pohja, niin jäljelle jää Jeesuksen käsi, jonka varassa roikkua. Tulvauni ennustaa tavallaan samaa. Kallio alla oli ainoa turvapaikka. "Mutta että uni toistui faraolle, se tietää, että Jumala on asian varmasti päättänyt ja että Jumala antaa sen pian tapahtua"

Onko ihminen oman onnensa seppä, kuten sanotaan? Omaa syytäni tai ei, niin on tuntunut jo pitkään siltä, että pohja pudonnut, en tiedä mitä minulle tapahtuu ja tuntuu kuin kieppuisin sinne tänne kuin syksyn lehti tuulessa. Kuin surullisessa runossa, jonka kirjoitin kansakoulussa. Yksin jäljelle jäänyt lehti sinnitteli aikansa oksaansa tarrautuen kunnes raivokas syysmyrsky tempaisi sen mennessään. "Niin irtosi viimeinenkin lehti. Ja ennen kuin maahan ennätti, se jo kuolla ehti"