Neljä vuotta sitten kirjoitin blogin Sebastian Tynkkysestä, joka tuolloin osallistui television Big Brother -sekoiluohjelmaan. En varsinaisesti seurannut BB:tä paitsi verkkolehdistä silloin tällöin. Niistä välittyi minulle positiivinen kuva ”erilaisesta nuoresta”, joka oli kuin eksynyt väärään paikkaan. Itselläni on ollut vastaavia kokemuksia (ei kylläkään tarkoituksella hankittuja) joissa olen joutunut ainoana uskovaisena ryhmään ja tekemään toisenlaisia valintoja kuin muut ryhmän jäsenet, tilanteissa joissa ryhmän valinnat ovat koskeneet myös minua, mutta olleet vastoin vakaumustani.

Niissä tilanteissa erilainen valintani on merkinnyt yksinjäämistä ikään kuin ”ulkopuolelle leirin”. Mikä lienee ollut Sebastianin perimmäinen motiivi pyrkiä BB:n kaltaiseen juopottelu- ja pehmoporno-ohjelmaan: Halu evankelioida, saada julkisuutta, uusia kokemuksia, voittaa rahaa, muuten vain huvikseen, tai kaikkia yhdessä, mutta nettijuttujen perusteella hän ainakin näytti tuovan siellä uskonsa ja arvomaailmansa rohkeasti  esille ja yritti elääkin sen mukaan, mitä julisti. 

BB:n jälkeen Sebastian unohtui minulta pitkäksi aikaa, kunnes pullahti esiin viime viikkojen uutisissa, Perussuomalaisten kolmannen varapuheenjohtajan ominaisuudessa. Äskettäin Tynkkynen erotettiin puolueesta. Ajattelin, että hänellä olisi halutessaan potentiaalia liittyä Kristillisiin, nostamaan KD:tä ylös kannatuskuopasta.

Erehdyinkö Sebastianista

Kuitenkin tänään, lukiessani verkkouutisia aamurutiinieni mukaisesti, kahvia siemaillen, tunsin pettymystä: Olenkohan ollut väärässä Sebastianin suhteen? Överiksi näyttää joskus menneen Tynkkyselläkin BB:ssä. Piereminen varmaan sopii muuten mainiosti BB:n kaltaiseen formaattiin, mutta kilpakumppaninsa naamalle piereminen, jota Tynkkysen kerrotaan ohjelmassa harrastaneen, on ällöttävää.

Sen verran huonosti olen seurannut ”BB” julkkiksia, että en tiennyt mitään Tynkkysen ”biseksuaalisuudesta”, joka tämän päiväisessä jutussa mainittiin. Se tuli yllätyksenä kuin puun takaa. Vieläpä niin, että Sebastian olisi ”ylpeästi biseksuaali”!  Sitä, että Tynkkynen on ”ylpeästi biseksuaali” tai ”avoimesti biseksuaalinen”, alleviivataan lukuisissa hakukoneen löytämissä teksteissä. Onko painotus homohenkisten toimittajien ja kirjoittajien omaa lobbausta homokulttuurin tukemiseksi, vai onko Tynkkynen oikeasti ylpeä biseksuaalisuudestaan?

En löytänyt tekstiä, jossa Tynkkynen sanoisi itse, että on ylpeä biseksuaalisuudestaan. Ei, tosin, löydy, että sureekaan asiaa. Sub.fi:n mukaan, vuonna 2011, Tynkkynen kuitenkin vastaa Janican kysymykseen ”oliko Sebastian ollut koskaan ihastunut poikaan”, näin: ”En mun mielestä silleen, en. Se on just se pointti, että mä en oo antanu koskaan tunteilleni lupaa”.

Ei ole antanut tunteilleen lupaa – lausunnossa on vielä vastustelun makua. Pari vuotta myöhemmin Tynkkysen vastustus vaikuttaa murretulta: 2013:n jutussa hänestä on leivottu aktiivinen homppelien juoksupoika: ”Uskovaisten keskuudessa ei aina hyväksytä sitä, että Tynkkynen on avoimesti biseksuaali ja ajaa seksuaalivähemmistöjen oikeuksia”.

Kun Sebastian sanoi, ettei ”ole antanut tunteilleen lupaa”, sen voisi tulkita viittaavan haluun vastustaa kiusausta. Kiusaus ei vielä ole synti, Jeesustakin kiusattiin. Eikä se tee ihmisestä homoseksuaalia, jos tuntee kiusausta homoseksuaalisiin tekoihin. Mutta, jos alkaa houkutusten paineessa uskoa ”olevansa” homo- tai biseksuaali, se jo on luovuttamista, josta ei enää ole pitkä matka synnin tekoihin ja himoilleen antautumiseen.

Minä viheliäinen ihminen, kuka pelastaa minut tästä kuoleman ruumiista? Kiitos Jumalalle Jeesuksen Kristuksen, meidän Herramme, kautta! 

Uskovillakin on himoja, synnillisiä ajatuksia ja tekoja,  joista Pyhä Henki vaikuttaa katumista, surua ja halua parannukseen, tahtoa ja tekemistä päästä niistä eroon. Ja vaikka niistä ei eroon pääsisikään ”tässä kuoleman ruumissa”, jossa uskovaistenkin on elettävä (ks. Room 7:19-25), niin ei ne suinkaan mitään ylpeilyn aiheita ole, päin vastoin!