Verkkouutisten 1.3.2014  jutussa todetaan, ettei metropoliitta Ambrosius halua vielä ottaa kantaa ”tasa-arvoiseen avioliittolakiin”. Hän ottaa kuitenkin selvän kannan homoseksuaalisuuteen:

Metropoliitta Ambrosius myöntää, että kirkkojenkin asenteet ovat kuitenkin muuttumassa:
– Historiallisestihan kirkot ovat olleet aika kriittisiä, mutta tänä päivänä kirkoissakin aletaan ymmärtää, ettei homoseksuaalisuus ole edes ihmisen oma valinta. Kyllä meidän kirkon ja jokaisen kirkon täytyy puolustaa ihmisten oikeutta omaan minuuteen, omaan elämään ja myös omaan seksuaaliseen elämään.

Metropoliitta olisi oikeassa siinä, että synti ei ole ihmisen oma valinta, mikäli metropoliitta ajattelisi niin, että jokainen ihminen valitsee synnin ja on kadotustuomion alaiseksi. Vaikka ihminen ikäänkuin valitsee synnin, se ei ole kuitenkaan oma valinta, koska sitä ei voi jättää valitsemattakaan. Tahtoi tai ei. Näin sen näkisin, koska Jumala on sulkenut kaikki tottelemattomuuteen, että hän kaikkia armahtaisi. Kaikki ovat syntiä tehneet ja Jumalan kirkautta vailla. Jos sanomme, ettemme ole syntiä tehneet, niin totuus ei ole meissä.

Valitettavasti Metropoliitta ei kuitenkaan tarkoita syntiä sanoessaan, ”ettei ihminen voi valita homoseksuaalisuutta”. Metropoliitta tarkoittanee samaa kuten muutkin ”homottuneet”, että homous ei ole syntiä laisinkaan vaan myötäsyntyistä ja normaalia seksuaalisuutta, ”omaa minuutta”, jota oikeutta (harjoittaa homoutta) jokaisen kirkon pitäisi puolustaa.  Tällä tavoin hän rohkaisee laumaa syntiin. Käsittämätöntä pimeyttä raamattuoppineelta. Vai onko hän raamattuoppinut? En tiedä. Sen jotenkin ymmärtää, jos eksyneet lampaat myötäilevät ”ruskean reiän ritareita”, mutta, että paimenkin! Käsittääkseni raamatunopettajana kirkon paimenen pitäisi Pyhän Hengen johdolla johdattaa lampaita kotia kohti, vihollisen juonet paljastaen. Vihollisen, ”jonka juonet eivät ole meille tuntemattomia”. Ei pitäisi olla.

Metropoliitta ei ole ainoa kirkon ”paimen”, joka näyttää olevan pahasti homottunut. Vastaavia homomielisteleviä lausuntoja on julkaissut moni muukin pappi. Eivätkö he usko Jumalan Sanaan? Elleivät, niin, miksi he toimivat kristillisen yhteisön ”laumanjohtajajina”?  Eikö sellaiset, jotka ”eivät ainoastaan itse niitä tee, vaan vieläpä osoittavat hyväksymistä niille, jotka niitä tekevät”, ole vääriä paimenia, susia lammasten vaatteissa, pukkeja kaalimaan vartijoina, jotka ohjaavat lampaita harhaan?

Toisaalta vain sokeat ja eksyneet lampaat seuraavat heitä. Jos sokea sokeaa taluttaa, eikö he molemmat kuoppaan lankea? Metropoliitan sanoissa ei kaiu Hyvän Paimenen ääni, joka sanoo: -Minun lampaani kuulevat minun ääntäni, ja minä tunnen ne, ja ne seuraavat minua. Mutta vierasta ne eivät seuraa, vaan pakenevat häntä, koska eivät tunne vierasten ääntä.

Kumpaa meidän pitäisi uskoa? Homottuneita kirjanoppineita, vai Hyvän Paimenen ääntä, joka kuuluu selvästi niin VT:ssä kuin UT:ssäkin, että homous on Luojan silmissä luonnotonta syntiä ja eksytystä, vihollisen kylvämää lustetta. Älkää eksykö, eivät miehimykset peri Jumalan valtakuntaa.  Roomalaiskirjettä selvemmäksi ei kristillinen opetus homoudesta voi tulla: Sentähden Jumala on hyljännyt heidät häpeällisiin himoihin; sillä heidän naispuolensa ovat vaihtaneet luonnollisen yhteyden luonnonvastaiseen; samoin miespuoletkin, luopuen luonnollisesta yhteydestä naispuolen kanssa, ovat kiimoissaan syttyneet toisiinsa ja harjoittaneet, miespuolet miespuolten kanssa, riettautta ja villiintymisestään saaneet itseensä sen palkan, mikä saada piti. Jolla on korvat, se kuulkoon.

Elämme parhaillaan todeksi edesmenneen David Wilkersonin 70 luvulla ennustamaa aikaa, jolloin kristillinen kirkkokin osoittaa hyväksyntänsä homoseksuaaleille ja rohkaisee heitä synneissään. Samaan ruskeaan pitäisi sotkea avioliittokin. Vaikka, tosin, valitettavasti sillä enää muutenkaan on suurta arvoa, edes kaikkien uskovaisten parissa. Ehkäpä juuri siitä syystä avioliittoa ollaan nyt työntämässä sinne, minne sen monien mielestä on jo pitkään ajateltu kuuluvankin.

Ruskean reiän ritareiden voimallinen invaasio näinä päivinä selvästikin kuuluu osana suureen eksytykseen, siihen vääryyden viettelysten ja valheiden verkkoon, johon takertuvat ne, jotka eivät ota vastaan rakkautta totuuteen, joka on Jeesus:  Minä olen tie ja totuus ja elämä; ei kukaan tule Isän tykö muutoin kuin minun kauttani.