Uuden vuoden vaihtumisen perinteisiin kuuluu monilla tinojen valu. Ollessani lapsi, syntymäkodissani ei raketteja ammuttu, koska isäni ei pitänyt siitä, mutta tinoja valettiin lähes poikkeuksetta aina uuden vuoden aattoisin. Muistan kuinka alkuaikoina tinakengät olivat paksuja ja kirkkaita ja melko puhdasta tinaa. Vuosi vuodelta ne ohenivat ja muuttuivat harmaammiksi sisältäen enemmän lyijyä. Valettaessa ne murenivat helposti tummaksi röpelöksi. Sittemmin omassa kodissani valoimme ehkä vain kerran tai pari, en muista. Rakettejakaan en montaa kertaa ostanut, mutta toisten paukutteluja seurasimme tiiviisti. Haikeita muistoja. Enää ei ole kotia, ei takkaa, eikä muutakaan tulisijaa, niin, että tinan valamista voisi edes harkita.


Tinan valantaan liittyy ennustaminen klöntistä, joka syntyy, kun sula tina molskautetaan vesiämpäriin. Mitä uusi vuosi tuo tullessaan? Katsoinpa menneisyyteen tai tulevaisuuteen, niin iskee debis. Aloitetaan menneisyydestä. Aikoinaan keskustelin paljon kristillisillä foorumeilla. Minua pidettiin tiukan linjan fundamentalistina, "tosiuskovaisena". Minä pidin muutamia liberaaleina tai muuten vain "valheessa vaeltavina" nimikristittyinä. Kerran keskustelimme avioerosta. Tietenkin olin eromisia vastaan ja  väitin, että, itse en koskaan tulisi eroamaan. Minulle sanottiin, etten voisi sitä tietää, ja vaikka tietäisin omasta puolestasi, en tietäisi toisesta. Kiivailin vastaan, ollen 110% varma, minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ei ihmiset erota. "Nimikristityt" olivat oikeassa.

Varmaa ei ole kuin kuolema. Eikä edes se. Siellähän sanotaan "emme suinkaan kaikki kuolemaan nuku..". Toivoni on päästä tempaukseen viikatemiestä näkemättä. Ehkä jo ensi vuonna Jerusalemissa, kuka tietää.

Päätetään tulevaisuuteen. Kuvitteellinen tinani on niitä hajonneita lyijyn murusia, joista ei pahemmin ennusteta. Paitsi rahaahan se muistaakseni tiesi. Ehkä voitan lotossa, heh. Ainakin eläkkeelle jään ensivuonna, jHs ellei työhistorian pidennys pilaa loppua elämästäni. Ei sentään, kai edes vanhoja sopimuksia kunnioitetaan. Olen jo nyt niin väsynyt työstä ja varsikin levottomasta yöstä, kirjaimellisesti, että eläkkeelle jäänti on suuri helpotus, vaikka pienillä tuloilla joudunkin sinnittelemään.

Lehdet ovat täynnä masentavia uutisia ensivuodelle, ei vähiten hintojen korotuksia. Toivon kuitenkin, että 2011 olisi onnen vuosi kaikille läheisilleni, täynnä mukavia ja iloisia asioita. Itselleni toivon onnistumisen tunnetta edes jossain. Ei kukaan jaksa ainaista huonoa tuuria, takapakkia ja solmuruoskaa, vaikka olisi sen ansainnutkin kuten minä. Ja vaikka lyönnit Jumalan rakkautta olisikin, siellähän sanotaan, että Hän "ruoskii jokaista lastaan, jonka ottaa huomaansa". Parempi, jos voisi olla ajattelematta menneisyyttä ja tulevaisuutta. Eläisi vain päivän kerrallaan. Tosielämässä ei voi niin kuitenkaan tehdä.

Kirjoittelen tätä yksin hotellihuoneessa. On pieni lepotauko töissä. Ikkunan läpi kuuluu taukoamaton pauke. Meneehän se uuden vuoden vaihde näinkin.