Neljättä kabatsitakselia edelsi lääkärin vastaanotto, uusi lääkäri, jota en muista tavanneeni aikaisemmin. Ehkä minun ei pitäisi liikaa arvostella hoitohenkilökuntaa, kaikki varmaan tekevät parhaansa. ”Kaikilla on oma tyylinsä” kuten eräs ystäväni kerran totesi lakonisesti minun tyylistäni, joka ei ehkä ollut silloisessa tilanteessa kovin arvostettava. Uskon myös, että Jumala ohjaa minua hoitavia askel kerrallaan, heidän tyylistään riippumatta.

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.Room 8:28

En kuitenkaan voi olla kehumatta tämänkertaisen lääkärin tyyliä: Kuuluu ehdottomasti kategoriaan ”hyvä tyyppi”. Hän kuunteli potilasta ja otti hänet huomioon positiivisella tavalla. En tuntenut missään vaiheessa itseäni ”lytätyksi”. Poistuin vastaanotolta toiveikkaana ja hyvillä mielin.  »»»»

Eilen illalla lämmitin ensikertaa saunan uuden kaivon valmistumisen jälkeen. Saunan puilla lämpiävässä padassa on kuparikierukka, joka kuumentaa sen läpi virtaavan suihkuveden. Olen joskus kirjoittanut innovaatiosta blogissani. Suihkuun kun on tottunut, niin ei huvita enää vatien ja saavien kanssa kylpyvesiä läträtä.

Nautiskelin löylyistä ainakin tunnin. Kun saunan jälkeen menin sänkyyn tuli tosi paha olo. Niskaa, päälakea ja selkää alkoi jäytää ja huohotutti, vaikka vain makasin. Jäytäminen ei ollut kovaa, mutta sietämätöntä. Otin pitkästä aikaa kortisonia ja Panadolia, jotka helpottivat  niin, että nukuin yön tavallista paremmin.  »»»»

Kirjoitin heinäkuussa kuinka erään aikaisemman lääkärin mukaan varalleni oli vielä ”monta paukkua”. Siinä vaiheessa minulla oli XTandi menossa. Sitten tapasin lääkärin, joka latisti tunnelmiani sanomalla, ettei mitään paukkuja olekaan. Toki hänen täytyi myös alleviivata, ettei minua voida parantaa. Ja mainitessani Lutetium -177-PSMA isotoopin, hän sanoi, että ”yksityiset sairaalat tekevät bisnestä”. Ts. niidenkään varaan en voi laskea. No, eipä ole rahaakaan. Ja vaikka ihmeen kaupalla jotenkin saisin mainittua isotooppia, se ei kuulema sovellu minun tilanteeseeni (ei ole edes testattu soveltuuko!). Ainakin Matille soveltui. Soveltuvuus testattiin ensin.

Vaikutti siltä, että tämä lääkäri oli valmistautunut heittämään pyyhkeen kehään minun suhteeni. ”Kerjättyäni” häneltä, eikö edes jotain paukkua löytyisi, hän mainitsi kabatsitakselin, mutta ei kuitenkaan suositellut sitä ”pahojen sivuvaikutusten” vuoksi. Koska vaihtoehtona oli vain saattohoitoa, jonka sivuvaikutus on kuolema, niin jatkoin kerjäämistä: eikö kabatsitakselia voitaisi edes kokeilla? Siihen ratkaisuun onneksi päädyttiin.  »»»»

Kuten päiväkirjassani mainitsin eilen sain kolmannen kabatsitakselihoidon. Kukaan edellisistä hoitajistani ei ollut osastolla, joten uusi hoitaja ilmoittautui. Toki olen nähnyt hänet osastolla aiemminkin ja hän on tilapäisesti hoitanutkin minua. Ainakin punasolutankkauksen yhteydessä illalla varsinaisen hoitajan työpäivän päätyttyä. Olin, muuten, silloin myös ainoa potilas päiväsairaalan syöpäosastolla.

Verikokeiden tulosten mukaan hemoglobiini oli kiikunkaakun rajalla 101. Lisää punasoluja yleensä annetaan, kun arvo painuu alle sadan. Joissakin muissa verikokeen arvoissa oli, kuten tavanomaista, pieniä heittoja vertailuarvoihin verrattuna, mutta hoitajan mukaan arvot olivat silti OK. Varsinkin tärkeä maksa-arvo oli jälleen laskenut reippaasti lähemmäksi normaalia vertailurajaa. Hoitajan mukaan kabatsitakseli näköjään vaikuttaa positiivisesti maksa-arvoihinikin.  »»»»