Joistakin maista voidaan sanoa, että ne ovat palvelukulttuureja. Thaimaa esimerkiksi. Suomikin on palvelukulttuuri. Ei kylläkään samalla tavalla kuin Thaimaa. Ei sinne päinkään. Suomi on itsepalvelukulttuuri. Suomalaiset maksavat siitä, että saavat palvella itseään joka paikassa. Sitä kutsutaan tässä kylmässä ja yksinäisten sarvikuonojen maassa ”palveluksi”.

Esimerkiksi monissa ravintoloissa ja ruokapaikoissa asiakkaat vievät kiltisti likaiset astiansa keittiökärryyn ja vieläpä lajittelevat jätteet ja ruokailuvälineet omiin paikkoihinsa, jolla tavalla harvemmat tekevät kotonaankaan! On taas muutama työntekijä vähemmän työelämässä, kun asiakkaat palvelevat itse itseään.

Palvelujen heikennys alkaa olla jo lakipisteessään. Bensa-asemat ovat olleet itsepalvelupisteitä jo vuosikymmeniä. Eilen minun piti pumpata itse autoni renkaaseen ilmaa jalkapumpulla, koska itsepalveluilmantäyttöpistettä ei löytynyt mistään! Sekin, mikä yhdeltä ABC -asemalta löytyi, oli epäkunnossa.

Tänä vuonna lunta ja pakkasta on riittänyt, toisin kuin edellisinä vuosina. Närästää tehdä muuttoa, kun koko ajan on pakkasta ja pimeää ja saa kahlata puolimetrisessä hangessa tavaroita kantaen.

Tiet ovat surkeita pöperöjä, koska aura-autoa ei kuulu eikä näy. Kohtahan se on kevät taas ja lumet sulaa, kunnissa ilmeisesti ajatellaan. Samalla, kun mietitään uusia veronkorotuksia, koska tuli niin paljon lunta.  Mihin ne rahat oikein menee?

Pankeista ja posteista konttorit on suljettu ja ihmiset ajettu nettiin palvelemaan itseään maksusta. Sehän sopii metsäsuomalaisille paremmin kuin hyvin. Ei tarvitse nähdä toisia suomalaisia hapannaamoja. ”Pieni Suomi” on ja pysyy pienenä. Kenties katoaa aikojen kuluessa kokonaan. Maanahan tämä on melko suuri, mutta kansakuntana olematon. Miksei suomalaisia ole kymmeniä miljoonia kuten muunmaalaisiakin? Toisaalta, olisihan se aikamoinen painajainen 50 miljoonaa suomalaista kyräilemässä toisiaan.

Kaikki ajatellaan kannattavuusnäkökulmasta, niin liikeyrityksissä kuin ”valtiossa” ja ”kunnissa”. Enää ei ”kannata” tuottaa yhteisöpalveluitakaan. Joka merkinnee sitä, että meiltä ilmeisesti puuttuu yhteisöllisyys. Kansamme koostuu sadoistatuhansista yksinäisistä, pienistä ryhmistä ja toisiaan kyräilevistä kuppikunnista, jotka kaikki pelaa vain omaan pussiinsa. Silloin mikään ei kannata, aina on saatava lisää.

Vähintäänkin yhteisöpalvelut pitäisi olla ilmaisia, kuten terveydenhoito ja teiden auraus. Niiden kannattavuus kyllä näkyy sitten tilastoissa yleisenä hyvinvointina, pienempinä sairauspoissaoloina, säästyneinä sossumenoina jne.