Miksi elämä tuntu nykyään niin kiireiseltä? Miksi tuntuu, ettei ehdi tehdä mitään? Puhumattakaan, että ehtisi harrastaa. ”Pitäisi tehdä” – listani on pitkä. Sain sentään eilen vihdoin vaihdettua talvirenkaat polkupyörääni, joten voin hyvillä keleillä ajaa talvellakin töihin, eikä vaimoni tarvitse viedä. Ensimmäisen vaimoni tavoin hän on vienyt ja hakenut, kun on ollut tarve, vaikka ei ole helppoa nousta ylös esim. aamuyöstä klo kolme. Tuntuu, että nuorempana oli enemmän aikaa kaikkeen.

Luin mm. erittäin paljon kirjoja. Eräässä vaiheessa innostuin Kalle Päätalon romaaneista. Luin ”Ihmisiä telineillä” ja muutamia muita hänen alkuaikojen tuotannostaan. Koillismaasarjan kokonaan ja Iijokisarjan melkein. Kallen isä piti Kallen kirjoitusharrastusta joutavana ”höpöstelynä”. Oma isäni puolestaan piti minun harrastuksiani ”markun askareina”.

Kallen höpöstelyt tuottivat hänelle myöhemmin mukavan elintason. Minun ”höpöstelyni” eivät ole tuottaneet mitään, mutta on kuitenkin ollut aikaa ja innostusta harrastaa monenlaisia asioita.

Voisin aloittaa vaikka koiran omistamisesta ja sen kanssa touhuilusta. Hankin saksanpaimenkoiran isäni vastuksesta huolimatta.

Myös elektroniikka on aina kiinnostanut. Uhrasin paljon aikaa omaperäisen, silloista kieltolakia kiertävän, puhelinvastaajan kehittelyyn. En kuitenkaan ehtinyt saada projektiani päätökseen, kun puhelinlaitosten monopolit murtuivat ja halpisvastaajia alkoi tulvia joka tuutista ja niitä sai kytkeä laillisesti puhelinverkkoon.

Rakentelin puisia perinneleluja mm. veljentyttärelleni.

Tein myös himmeleitä, mobileja, joulukoristeita.

Rakensin 100W hifikaiuttimet. Ne on minulla yhä käytössä, vaikka ne ovat 25 vuotta vanhat. Kauempaa katsottuna niitä voi jopa luulla tehdastekoisiksi. Niiden etuseinässä on pienet kullanväriset laatat, joissa kirjaimet ”TL”. Brändi tulee 1. vaimoni nimikirjaimista. Ehkä se symbolisoi kiintymyksestäni. Nykyisin hän on muuttanut sukunimensä, eikä kajareiden nimi enää mätsää hänen nimeensä.

Harrastin myös sukututkimusta ja sain selville mm. ettei oma sukunimeni ole muuttunut ainakaan 200 vuoteen.

Valoin kynttilöitä. Niillä ei ilmeisesti ollut hyvä sydän, koska polttaessamme niitä, huomasimme, että kerrostalohuoneiston keittiön oviin ja joka paikkaan alkoi ilmaantua nokea tasaisena kerroksena. Silikoniliimojen ilmaannuttua markkinoille rakensin muutaman akvaarion lasilevyistä.

Kokeilin öljyvärimaalaustakin ja maalasin pari pientä taulua valokuvista. Oli aikaa toimia autonkuljettajanakin sairaalle äidilleni. Lukemattomia kertoja. Puhumattakaan aktiivisesta seurakuntaelämästä.

Kävin rukouspiireissä, kokouksissa, jaoin traktaatteja, osallistuin pariin yhdistykseen niiden johtokunnissa. Olin toimittajana seurakunnan lehdessä. Pidin kirjoittamisesta ja väsäsin tarinoita pöytälaatikkoon ja haaveillen kirjailijan urasta. Siinä sivussa menin naimisiin, hankin neljä lasta ja rakensin talon. Pidin kätteni työstä ja lapsilleni rakentelin puisen sängyn. Monenlaiselle aktiviteetille oli aikaa leipätöitteni ohella.

Sitten tulivat tietokoneet

Ei minun alunperin pitänyt ostaa tietokonetta kuin vain helpottamaan kirjoitusharrastustani. Pian se kuitenkin alkoi levittää reviiriään kuin ”elämänlanka”, tukahduttaen vähitellen kaiken muun ympäriltään.  Kirjojen lukeminen väheni tyrehtyen lopulta täysin. Samoin kävi muille harrastuksille.

Ensimmäinen koneeni oli Amstrad -merkkinen vihermustanäytöllä. Nykymittapuulla maksoi suolaiset 3500 markkaa tarjouksessa. Kyseisellä mallilla ei juuri muuta voinut tehdäkään kuin kirjoittaa. Ohjelmoin sillä kuitenkin pieniä tekstipelejä ja reseptienhaku -ohjelman. Nimittäin eräs harrastuksistani oli ruokareseptien keräily.

Pärjäsin Amstradilla jonkin aikaa kunnes koitti parempien ja nopeampien aikakausi. Hinnat alkoivat laskea taviksien tasolle. Silti ne olivat kalliita.  Ensimmäinen PC:ni, 386SX, jonka ostin osamaksulla, maksoi kirjoittimen kanssa euroiksi muutettuna 2000 euroa! Huikea summa. Ihmettelen nyt miten minulla oli varaa siihen. Aino selitys lienee se, ettei elinkustannuksiin uponnut siihen aikaan suhteessa niin paljon kuin nykyään.

Ensimmäisen PC:n jälkeen päivitykset ovat seuranneet toistaan. Kierrätin vanhempia malleja lapsilleni. Käyttämättömiä osiakaan en raaskinut heittää pois ja entisen omakotitaloni komerot alkoivat täyttyä tietokonesälästä.

Tulivat ”purkit” ja paperille kirjoittelemiseni vaihtui sähköiseksi. Jäin koukkuun BBS foorumeille, joihin soitettiin puhelinmodeemilla. Viestejä luettiin ja lähetettiin linja kiinni tarkoitukseen tehdyillä ohjelmilla.

Aloin ohjelmoida omaa offline -lukijaa Windows 3.1:lle. Nimeksi annoin ”WinOff”. Se toimi hienosti. Tuli Visual Basic ja aloin ohjelmoida sillä raamatunhaku-ohjelmaa ja nimesin sen ”WinBibleksi”. Olin yllättynyt tullessani tietämään, että Raamatullakin on tekijänoikeudet, enkä voinut laillisesti käyttää teksejä ilmaiseksi ohjelmassani. Koska minulla ei ollut varaa maksaa rojalteja, piti keksiä pyörä uudestaan. Käytin tekstinä vapaaehtoisten käsin kopioimaa ilmaista versiota.

Internetin alkaessa kolkutellessa ovelle, kirjoitin kristillisissä purkeissa ankaraan sävyyn sitä vastaan. Sieltä on tuleva  kaikenlaiset kiusaukset ja houkutukset suoraan koteihin. Niiden takia avioliitot hajoavat ja lapsetkin altistuvat pornolle  ym. paheille. Hyvät ja kehittävät harrastukset jätetään tietokoneen viedessä kaiken ajan.

Ehkä en täysin niin väärässäkään ollut. Yritin aluksi suojella lapsiani tietokoneen uhkilta rajoittamalla koneen käyttöä ja kieltämällä väkivaltaisemmat pelit. Mutta mitä syvemmälle itse virtuaalimaailmoihin vajosin, sitä vähemmän kontrolloin lastenikin koneen käyttöä.

Tietokonetta voi kivasti syyttää kaikesta. Mielestäni perusteitakin löytyy. Välillisesti sillä oli osuutensa siinäkin, että vaimoni lähti. Uskon täysin, että ilman tietokoneita olisimme edelleen yhdessä.

Kehityksen kelkkaa ei kuitenkaan voi kääntää taaksepäin, eikä amishimismikaan liene ratkaisu. Olen käynyt läpi tietokoneiden tulemisen murroskauden ja nykyään se hallitsee tavalla tai toisella lähes kaikkea elämää, pankkilaitoksista harrastuksiin. Tietokonetta voi käyttää niin hyvään kuin pahaankin. Se voi tuoda onnea tai onnettomuutta. Sen avulla jotkut rikastuvat ja jotkut köyhtyvät.

Kerrotaan, että kun savolainen puhuu, niin vastuu jää kuulijalle. Samaa voitaneen sanoa tietokoneistakin, viime kädessä vastuu jää koneen käyttäjälle, riippumatta siitä mitä kone ”suustaan suoltaa”. En kuitenkaan täysin allekirjoita kliseistä väitettä, että ”tietokoneessa on nappi, josta sen voi sulkea”. Tietokoneen lumoihin joutunut ei voi sitä sulkea.

Tietokone voi helpottaa elämää, mutta se voi myös vaikeuttaa sitä. Kehityksessä näkyy uhkakuvia, joita ei voi ohittaa pelkällä olan kohautuksella. Kehittyneissä maissa ”raha” on pelkkää virtuaalista dataa. Vaikka dataa olisi tilillä paljonkin, sitä ei voi käyttää, ellei pankin tietokone salli. Tarkemmin sanottuna, joku, joka hallitsee pankin tietokonetta…