Poimin Päivi Räsäsen blogauksesta ”Armon ja ihmisarvon sanoma” kommentin ”lailla ei voida säätää ihmisten yksityiselämän moraalisia valintoja”. Räsänen viittaa tällä siihen, ettei lainsäätäjänä ole ollut kieltämässä homoseksuaalisuuden harjoittamista.

Siitä nousi mieleeni kysymys: missä kulkee se moraalin raja, jonka jälkeen lainsäätäjä katsoo tehtäväkseen yrittää lailla säätää (kieltää) ihmisen yksityiselämän moraalisia valintoja?

Vai riippuuko se lainlaatijoiden omasta moraalista kuinka he lailla säätävät, tai ovat säätämättä, kansalaisten moraalisia valintoja? Siitä puolestaan seuraa automaattisesti uusi kysymys: Onko lainlaatijoiden oma moraali löystynyt, jos sitä vertaa muutaman vuosikymmenen takaiseen? Wikipedian mukaan Suomessa vielä ennen vuotta 1971 homoseksuaalisuudesta saattoi saada vankilatuomion.

Tapulin tuuliviiri heiluu holtittomasti

Edelleen Wikipedian mukaan maailmassa on 77 maata, joissa homoseksuaalisuus ylittää lainsäätäjän käsityksen rajasta, jolloin laella voidaan suitsia ihmisten moraalisia valintoja.

Muutamissa islamilaisissa maissa homoseksuaalisuudesta voi saada peräti kuolemantuomion. Viittaan aiempaan blogaukseeni: Kirkko tukee pakolaisten (islamilaistenkin) uskonnollista identiteettiä ja liputtaa samalla homouden puolesta.

Mielenkiintoinen yhtälö. Tapulin tuuliviiri näyttää heiluvan joka suuntaan niin railakkaasti, että on vaarassa lentää sijoiltaan.

Viivi ja Wagner

Kansanedustaja MaijaLiisa Lindqvist  oli aikoinaan homoseksuaalien avioliitto-oikeudesta sitä mieltä, että, jos laki hyväksytään, seuraavaksi voi alkaa elää vaikka sian kanssa, heheh!

Kansanedustaja Pentti Oinonen puolestaan epäili, että lemmikkien omistajat alkavat pian vaatia mahdollisuutta avioitua ”hauvelinsa” kanssa, hohoh!

Ryppyotsaiset vetivät herneen nenäänsä letkautuksista. Viivikin elää sian kanssa. Monet pahastuivat erityisesti homojen rinnastuksesta eläimiin sekaantujiin. Mutta mitä pahaa siinä? Useimpien mielestä, fundamentalisti kristittyjä luukunottamatta, ihminen on eläin. Evoluution kautta amebasta apinaan ja sitä rataa nykymuotoonsa kehittynyt tyhmähkö nisäkäs vain, ei sen kummempaa…

Suomen lainlaatijoiden kynnys ohjata ihmisten seksuaalis-moraalisia valintoja on nykyisin korkea. Lieneekö rikoslaissa enää muusta mainintaa kuin raiskauksesta ja lapsiin sekaantumisesta? Niistäkin langetetut tuomiot ovat olleet lieviä.

Yhteiskuntamoraalin puolesta  eläimien kanssa on voinut harrastaa seksiä vuodesta 1971 kunhan ei rääkkää eläintä. Yhtyminen sikaan tai lampaaseen ei ole rääkkäystä? Ei tietenkään. Se on rakkautta. Ketään ei saa syrjiä seksuaalisen suuntautumisen perusteella, joten nyt kaikki ”eläinaktivistit” kaapeista ylös ulos ja lenkille, marssimaan kaduille sankoin joukoin vaatimaan oikeuksia.

Kirkkovihkiminen rakkaan lemmikkipossun kanssa pitää ainakin saada. Ja adoptio- ja perintöoikeus pikkusioille. Kirkko siunannee vaatimukset ensihätään…