Thaimaasta palattuani kuulin tyttäreltäni suru-uutisen. Hänen isoisoäitinsä oli nukkunut pois 93 vuotiaana. Osanottoni omaisille. Annikin muistoa kunnioittaen t. Rauno.

Ajattelin ensin lähettää adressin, mutta sitten muutin mieleni ja päätin, että ilmaisenkin osanottoni vain tässä blogissani.  Muutin mieleni vielä kertaalleen ja lähetin adressin kuitenkin.

Annikki jäi mieleeni hartaana uskovaisena. Ja taidemaalarina. Seinällämme oli pari hänen maalaustaan. Myös pienistä kumisaappaista, jotka hän antoi tyttärellemme tämän synnyttyä. ”Sadekesän lapselle”, siitä johtuen kumisaappaat. ”Kumisaappaat” tuovat myös mieleeni erään hauskan kasetin asuessamme Annikin entisessä kotitalossa.

Nousee mieleen myös vieraskirja, joka minulla on vielä tallella. Annikki on siihen kirjoittanut alkusanat 13.11.1983:

Pyhässä maassa olette toisenne tavanneet. Täyttykööt tämä kirja elämänne merkkihetkistä. Kun käsi kädessä aloitatte elämän taivalta kohti iankaikkista Pyhää Maata. Jeesus olkoon kanssanne tyynellä ja myrskysäällä, Annikki mummi

Kirjoitteli Annikki siihen muutakin kylässä käydessään, sanoen mm. edustavansa ”mutijaisia”, heh. Itse kirjoitin vieraskirjaan loppusanat 15.2.2010, päivänä, jona muutin virallisesti talostamme pois uusien omistajien jaloista. Lyhennettynä: ”…niin upposi tämäkin laiva. Käsi kädessä ote ei pitänyt satamaan saakka”. Ehkä paatissa oli jo alusta alkaen reikiä, vaikka en niitä huomannut ja ne jäi tukkimatta matkan aikana.

Seitsemän veljestä

Vieraskirja jäi kesken muutaman sivun verran. Alku- ja loppusanojen välissä on 84 sivua kylävieraiden, ystävien ja sukulaisten tervehdyksiä ja siunaustoivotuksia. Sieltä löytyy monia hurskaita toteamuksia kuten Herran läsnäolon aistimuksesta kodissamme ja mm. kuinka eräänkin vieraan mielestä ”Herra on luonut teidät toisillenne, eikä teitä voi kuolemakaan erottaa”.

Em. tulee mieleeni fariseusten kysymys Jeesukselle naisesta, joka oli alunperin seitsemästä veljeksestä vanhimman. Kun kuolema heidät erotti, niin toinen veli otti lesken vaimokseen. Toinenkin veli kuoli, jolloin leski siirtyi kolmannelle jne. veljeltä seuraavalle kunnes kaikki veljet olivat kuolleet.

Viimeksi kuoli leski ja fariseukset kysyivät kenen vaimoksi hän joutuu ylösnousemuksessa, kun on kaikkien vaimona ollut. Jeesus vastasi, ”te eksytte, koska ette tunne kirjoituksia ettekä Jumalan voimaa, sillä ylösnousemuksessa ei naida eikä mennä miehelle, vaan he ovat kuin enkelit taivaassa”.

Toisin sanoen leski ei joudu taivaassa kenenkään vaimoksi, josta voidaan päätellä, että naimisiinmenoharrastus on tarkoitettu vain maallista aikaa varten.

Olen yhä Israelin ystävä

En oikein usko siunausten toivotteluun, koska niistä riippumatta kaikille voi tapahtua kaikkea, hyvää tai pahaa. Jos saakin siunauksia, niin omat tyhmyydet mitätöivät ne. Siellä myös sanotaan, että ”joka siunaa Israelia sitä Jumalakin siunaa”. Israelissa viettämäni vuosi oli siunattua aikaa ja ajattelen sitä edelleen elämäni parhaimpana aikana. Se aika toimi myös ikään kuin elämäni vedenjakajana näihin päiviin asti. Oli elämä ennen ja jälkeen Israelia, joka yhdisti meitä.

Avioeron myötä vedenjakajatunne katosi ja erosin Israelin Ystävät ry:n jäsenyydestäkin. Se ei tarkoita sitä, ettenkö edelleen olisi Israelin ystävä. Kyllä olen, vaikkakin hiljaa sydämessäni. Erosin, koska kuuluin siihen yhdessä vaimoni kanssa, eikä jäsenyyden jatkaminen yksin tuntunut enää samalta.

Tavaroita kiertoon

Meillä oli isokokoinen Raamatun henkilöiden sukupuutaulu. En muista yhtään, mistä sen saimme. Pidin taulusta, mutta, kun muutin talostani vuokraluukkuun, minulla ei ollut sille oikein paikkaa. Lahjoitin sen baptistikirkolle.

Suomi-Israel lippu -yhdistelmän, jonka saimme häälahjaksi silloiselta Israelin Ystävät paikallisosastolta, jätin jonnekin laatikkoon. Sittemmin, kun muutin vuokra-asunnosta syntymäkotiini, ehkä lopulliseen maanpäälliseen kotiini, kaivoin hieman ränsistyneen lipun esille, puhdistin, korjasin ja laitoin liput liehumaan leivinuunin päälle näkyviin.

Häälahjaksi saamani, valokuvasta tehty, isohko taulu Jeesuksen Pyhästä Haudasta, on jossain komerossa. Sen kehykset on hajalla. Symboliikkaako?

Nyt seinääni koristaa lohikäärme. Ovatko pahat henget vallanneet asuntoni tyystin, kun minulla on sellainen raanu seinälläni? Ehkä niiden mielestä on, jotka uskovat kuvissa ja patsaissa asuviin henkiin. Minä en usko.

Toki lohikäärme symbolisoi pahaa Raamatussa, mutta minulle seinällä sen kuva on vain koriste. Ostin raanun Thaimaasta, koska se oli mielestäni kaunis kaikkine kimalteineen. Ja halpa. Taisi pahat henget iskeä jo aiemmin, koska ero meitä kohtasi. Siitäkin huolimatta, että Pyhän Haudan kuva oli seinällämme!

Alkoholi vain pahentaa asioita

Ei minulla niin huonostikaan asiat ole.  En esim. ole sortunut alkoholiin. Ei edes tämä elämäni suurin tuska ole saanut minua juomaan. Pidän sitä Jumalan ihmeenä ja yhtenä suurimmista siunauksista elämässäni.

Monet tekee omastaan ja usein lähimmäistensäkin elämästä vielä isomman helvetin, alkaessaan ryypätä esim. avioeron tai muiden ongelmiensa takia, ”unohtaakseen ongelmansa”. Tajuamatta, että hankkivat itselleen vain lisää ongelmia.

En usko alkoholismiin sairautena, ikään kuin siihen sairastutaan kuin johonkin flunssaan. Itse voin100% varmuudella tietää, että olen immuuni kyseiselle ”sairaudelle”. Miksi? Koska en juo alkoholia. Siihen ”sairastuu” vain ja ainoastaan ne, jotka juovat sitä. Alkoholi on ihmiselle tyystin tarpeeton, päihdyttävä aine. Päihderiippuvuuden nimeäminen ”sairaudeksi” on pelkkää vastuun pakoilua.

Juna ilman kuljettajaa?

Toinenkin vaimo löytyi vaivaa näkemättä. Eri kulttuuritaustasta olevan kanssa ei ole aina helppoa, mutta toivon mukaan kasvattavaa. Hän on sanonut olevansa kanssani ikuisesti, joka on paremmin sanottu kuin kristillisessä avioliittokaavassa, jossa luvataan olla yhdessä vain kunnes kuolema erottaa.

Toisaalta, Raamatun mukaan kuoleman jälkeen ei enää olla yhdessä avioliitonomaisesti kenenkään kanssa. Paitsi ehkä symbolisesti Jeesuksen kanssa. Seurakunta on Jeesuksen morsian jne. Lisäksi vaimoni pitäisi tulla uskoon, että päästäisiin edes samaan paikkaan, taivaaseen. Sinne toivon itseni, kummankin vaimoni ja kaikkien läheiseni pääsevän. Kuolemanjälkeisen kahden paikan välillä on ”juopa”, eikä sen yli loikkaaminen toiselle puolelle ole mahdollista. Näin ymmärtäisin (rikas mies ja Lasarus)

Elämäni tapahtumat tuntuvat etenevän kuin juna ilman kuljettajaa. Kuten eräs pieni tyttö ihmetteli asemalla äidilleen, ”kulkeeko junat itsestään”. Kuljettajan ammatti on melko näkymätöntä. Ehkä elämänjunani puikoissa on Höpsis, joka näyttää tien. (Aku Ankasta)