Terveisiä Thaimaasta! Matka Turkis Airlinesin koneilla meni hyvin, joskin pitkä matkustaminen on aina rasittavaa. Lisäksi minulla paikoillaan istuminen ja syöminen kummasti alkaa  kerätä painetta vatsan seutuville ja lisää matkustamisen epämukavuutta, kun ei voi pierrä. Vessassa hyppääminen hieman helpottaa tilannetta. Turkis Airlines tarjosi yhteensä kolme lämmintä ateriaa. Helsinki Istanbul välillä yhden ja Istanbul Bangkok välillä kaksi.

Palloilimme Istanbulin lentoasemalla viitisen tuntia ennen jatkolentoa. Se oli kuin mikä tahansa suhteellisen nykyaikainen lentoasema. Tuotteet maksoivat yllättäen reilusti enemmän kuin Suomessa!

Bangkokissa otimme taksin, jolla menimme erään tavaratalon pihaan, jonne vaimoni sisko ja äiti tulivat meitä hakemaan. Bangkokista Petchaburiin on noin 2 tunnin ajo. Lämmintä täällä riittää. Luin kuinka sitä riittää nyt Suomessakin, 36 astetta povattiin netti-iltiksessä. Harvinaisia lukemia Suomessa, mutta täällä yli 30 on jatkuvasti, mutta ei se haittaa, sillä Suomessa saa palella ihan riittävästi.

Tämä maa ei tunne kotoutusohjelmia kuten Suomi, vaan ulkomaalainen on aina ulkomaalainen ja tunnetta jopa ruokitaan mm. hinnoittelupolitiikalla, ei myönnetä pysyvää oleskelulupaa ulkomaalaisille aviopuolisoillekaan jne. vaikka muuten suhtaudutaankin suhteellisen vapaamielisesti ulkomaalaisiin. Ehkä siksi, että turismi on merkittävä tulolähde. Maassa maan tavalla ja vie aikansa tottua kulttuuriin.

Kuulemistani ja lukemistani maan tavoista ainakin se pitänee paikkansa, että suku on, jos ei pahin, niin rakkain. On yhteisiä aterioita, eikä niin steriilisti kuin Suomessa, vaan kaikki ottaa ruokaa yhteisistä kipoista omilla ruokailuvälineillään. Mitä ei voitane pitää huononakaan asiana. Päinvastoin, käytännössähän se osoittaa, että he hyväksyvät ulkomaalaisen joukkoonsa, eivätkä häntä inhoa.

Toisaalta ulkomaalainen yleensä maksaa kulut, joskaan ei aina. Poppoo myös mielellään lähtee toisinaan mukaan, jos käydään jossain. Jopa vuode jaetaan, mikäli tilaa ei ole. Usein ei ole. Vaimoni kotona nukuin kaksi yötä kirjaimellisesti siskonpedissä jakaessani vuoteen hänen ja siskonsa kanssa. Olihan se aika erikoista.

En saanut unta liian kylmän ilmastoinnin ja kadulta kuuluvan melun vuoksi. Kolmanneksi yöksi he järjestivät niin, että äiti, sisko ja  siskontytär jakoivat toisen huoneen vuoteen, jotta pääsin nukkumaan kaksistaan vaimoni kanssa toiseen huoneeseen, jossa oli vain tuuletin.

Toisinaan minusta tuntuu kuin olisin menettänyt koko elämäni, ja ehkä olenkin. Olen kuin outo ja muukalainen, jolla ei ole enää sijaa missään tässä maailmassa. Siitä muistuukin mieleeni Paavalin sanat jae ”niin kuin outoja ja muukalaisia minä kehotan teitä pidättymään lihallisista himoista, jotka sotivat sielua vastaan”. Naurakaa pois, mutta muistakaa se parhaiden nauraa, joka viimeksi nauraa.

Kuulostaa minustakin vitsiltä, enkä yritäkään hurskastella, nousi vain pintaan uponneita muistinpalasia vanhasta kaivosta.Toisaalta siellä sanotaan myös, että, joka kadottaa elämänsä, pelastaa sen. Soisin niin tapahtuvan, vaikka olenkin sen nyt kadottanut omasta syystäni.