Jotkut päästelevät sammakoita suustaan, toiset näkevät niitä seinällä. Kaikkea sitä näkee, kun vanhaksi elää. En ole aiemmin kuullutkaan sammakoista, joka kiipeävät pitkin sileää seinää kuin gekkolisko. Mutta tänään 12.11, vanhana merkkipäivänä, sellaisenkin ihmeen näin. Juoksin hakemaan sisältä kameran ennen kuin otus katoaa.

Toinen idän ihme oli nähdä kuinka etana jarruttaa kurvissa. ”Hitauden huipusta” olen kyllä kuullut, mutta en kuunaan nähnyt. Juuri ja juuri ehdin nappaamaan formulasta kuvan.
Raivatessani taloa ympäröivää viidakkoa törmäsin useisiin tosi isoihin kotiloetanoihin: muurin seinämällä, maassa ja bougainvillean oksilla. En tiedä varmaksi ovatko kotilot hyödyllisiä muuten kuin ravinnoksi joillekin kulinaristeille. Ainakin Espanjan siruetanat Suomessa ovat pahoja tuholaisia. Varmuuden vuoksi litsasin niljakkaita nilviäisiä sitä mukaa, kun niihin törmäsin, kymmenkunta tähän mennessä. Lisää viidakkokuvia galleriassani.

PS. alussa mainitsemani vanha merkkipäivä olisi juhlimisen arvoinen, erittäin, kun kolme vuosikymmentä täyttyi. Mutta ”ei ole täällä mitään pysyvää, vain Sinä Herra, Sinä luoksein jää.” Ehkäpä katson menneiden muistoksi Sleepy Hollowin, joka ”airing” äskettäin. ”Päättömän ratsumiehen seikkailut” sopivat hyvin kuvioon.