Matkustaminen oli tällä kertaa harvinaisen rasittavaa, siitä huolimatta, että onnistuimme saamaan Istanbull-Bangkok välille exit- paikan, jossa on ruhtinaallisen paljon jalkatilaa. Lisärasite aiheutui siitä, että jostakin teknisistä syistä lähtö Istanbullista viivästyi 3.5 tuntia. Muuten kaikki sujui kivutta ja asiakaspalvelijatkin joka paikassa niin ystävällisiä, että tuntui ihan oudolta, oliko se tyyntä myrskyn edellä, vai maailman kirjat muuten vain sekaisin.

Ajattelin mielessäni, mahtoiko ehkä läpivalaisussa Bildeman muovinen sadetuspistooli muistuttaa 3d tulostettua käsiasetta, vai muutenko vain sekainen käsimatkatavaralaukkuni epäilytti, koskapa se Suomen turvatarkastuksessa piti avata lähempää tarkastelua varten. Toimituksen jälkeen ystävällinen tarkastaja kysyi tarvitsenko pakkausapua. Enpä tarvinnut. Sulloin romppeet takaisin laukkuuni yhtä hyvään ”järjestykseen” kuin ne oli aiemminkin.   Bangkokista meillä oli alunperin tarkoitus jatkaa bussilla, mutta sen lähtöön jäi tunti odotteluaikaa. Olin niin väsynyt, että päätin ottaa taksin, vaikka se on huomattavasti kalliinpi, mutta sillä pääsee kotiovelle asti. Lentoaseman virallinen taksipiste oli edelleen käytössä kuin ensikertaa maassa käydessäni. Kopin seinässä informoitiin ”taxi meter” autoista, joiden mittari pidetään päällä. Se ei kuulema koske kuin Bangkokin aluetta, kauemmaksi hinta pitää neuvotella. Saimme tingittyä pyydetyn hinnan 2200 bahtiin eli nykykurssilla noin 55 euroa. En tiedä kuinka paljon siinä oli ”neekerilisää”, mutta olin liian väsynyt tinkiäkseni lisää.  

Noin puolessa välissä matkaa Huohiniin taksi hidasti nopeuttaan ja alkoi vilkuttaa valoja. Oli pimeää ja tuli mieleen, antaako se merkkejä ”rikostovereilleen”. Kaasulla toimivan auton elektroniikassa oli kuulema häikkää ja sytytys lakannut toimimasta. Kuski pysäytti ja alkoi rassata autoa. Yllättäen hän avasi lampun kanssa takaoven siltä puolelta, jolla vaimoni istui. Vaimoni huudahti säikähtyneenä, sillä hän kuvitteli, että saa puukosta kylkeensä. Kuulema selaista tapahtuu, että pahat taksimiehet ryöstävät tai raiskaavat kyydittäviään. Suomessa tapahtunee useimmin päin vastoin, pahat kyytiläiset ryöstävät tai pahoinpitelevät taksikuskeja.

Onneksi taksimiehemme oli kunnon mies ja autossa oikeasti vikaa. Hän pyysi meidät tulemaan autosta ulos ja viisitoista minuuttia rassattuaan hän sai auton starttaamaan pysymään käynnissä. Ilmassa velloi nestekaasun tuoksu.

Kun vihdoin pääsimme perille, taksimies naurahti, että tulimme safarille. Kauhea viidakko oli kasvanut talon ympärille poissaollessame. Tervehdimme naapureita ja läksimme nukkumaan. Heräsimme vasta seuraavan illan pimetessä. Pitääkin ruveta puutarhahommiin – kunhan saan ensiksi tärkeimmät asiat hoidettua kuten esim. tietokoneeni pelaamaan. Kasasin uuden raudan, mutta se ei jostain syystä yhdistä nettiin. Tämän kirjoitin vaimoni läppärillä.