Melkein 3kk siitä, kun viimeksi olen blogannut. Isäni oli oikeassa, eläkeläisellä ei käy aika pitkäksi. Ei tahdo olla aikaa edes kunnon mietiskelyyn kuten ennen vanhaan. Hyvä niin. Eipähän ehdi turhia murehtia kaiken touhuamisen keskellä. Silti – tuskinpa murheilta pystyy kukaan tyystin välttymään. Jos pystyisi, eläisimme Paratiisissa.

Valitettavasti asia on pikemminkin päin vastoin. Tellus, jossa elämme on itseasiassa rangaistussiirtola, jossa odotamme kuolemantuomiota. Joidenkin tuomio tulee aiemmin, joidenkin myöhemmin. Sitä odotellessamme pellot kasvavat ohdakkeita ja orjantappuroita. Koi syö, ruoste raiskaa ja varkaat murtautuvat sisään. Kukkanen kuihtuu ja lehdet lakastuvat. Viha ja väkivalta rehottavat kuin rikkaruohot kasvimaalla. Ihmiset vanhenevat kuin vaate ja muuttuvat tomuksi.

Alkuihmiset, joiden geenejä kaikki kannamme elivät alunperin Paratiisissa, mutta rangaistuksena syntiinlankeemuksesta alkuihmiset karkotettiin Maahan, joka yksintein turmeltui ja tuli täyteen väkivaltaa.

Ettei siinä jo olisi tarpeeksi, niin samaan läävään avaruudesta heitettiin langenneet humanoiditkin, mukaan lukien heidän johtajansa, jolla – nykyään ehkä ei niin rakkaalla lapsella – on monta nimeä:  Vihtahousu, Vanha Kehno, Käärme jne.

Sivistyneenä itseään pitävistä länsi-ihmisistä monetkaan tunnusta humanoidien olemassaoloa. Niitä ei yleensä näe fyysisin silmin. Jotkut väittävät nähneensä. Niiden jäljet näkyvät kuitenkin varsin selvästi kaikkialla. Vastoin kuvitelmia, ne eivät ole ollenkaan huolissaan siitä, että ihmiset tappavat itsensä sodilla ja saasteilla. Päin vastoin, niiden päämääränä on jouduttaa ihmiskunnan harakiria! Nuo epäpyhät alienit lietsovat ihmisissä luonnostaan piilevän pahuuden roihuun.

Luonnostaanko pahuus ihmisessä? Eikö ihminen olekaan ”tyhjä taulu” syntyessään, kuten laulussa lauletaan? Ainakin, jos alamme väittää, ettei humanoideja ole, ketä muuta voisimme kuin ihmistä voimme pahuudesta syyttää?  Sen siemen itää jo ”tyhjässä taulussa”.

”Minä itse” en tietenkään ole syntynyt pahaksi enkä ole paha. En edes törttöile liikenteessä toisten harmiksi kuten naapurini ja heidän kakaransa ja koko sukunsa ja kaikki muut ihmiset maailmassa. Paitsi minä. On äärimmäisen vaikeaa tunnustaa itse tekevänsä mitään koskaan väärin. Aina pitää selitellä ja lykätä syytä vähän muidenkin niskaan, ellei kokonaan pysty: En tarkoittanut pahaa. Minua  provosoitiin. Olin humalassa. Juoksi suoraan puukkoon.

Puhumattakaan katumisesta. ”En kadu mitään”, monet sanovat elämänsä ehtoollakin.  Joku voi tunnustaa olevansa ihan pikkuisen paha,  mutta ”ei mikään murhamies” kuitenkaan.

Eipä ole tainnut mikään muuttua Aatamin ajoista.  Sen sijaan, että Aatami olisi tunnustanut syyllisyytensä, hän alkoi syyttää vaimoaan ja myös Luojaansa:  ”Vaimo, jonka sinä annoit minulle, tarjosi minulle, ja siksi söin”. Eeva heitti omenan humanoidille: ”Käärme petti minua ja siksi söin”. Alienilla oli osuutentensa tragediassa, mutta mikään ei alkuihmisiä silti pakottanut tekemään väärin. Kaksi aboriginaalia mokasivat ja jouduimme kaikki ulvontakorpeen.

Onneksi emme ilman toivoa kuitenkaan. Se toivo on Jeesus.