Pitäisi nukkua, mutta tässä vain kukun kellon ollessa puoli viisi aamulla..
Aattoiltana järjestelin paikkoja uudella asunnollamme. Palatessani takaisin kotiin oli Veli Reijo tullut sillä aikaa kylään. Hän jäi kyläilemään muutamaksi yöksi.

Poikani ovat välillä auttaneet tavaroiden roudaamisessa kämpälle. Poikani sanoi, että hän ajattelee, että käymme hakemassa tavaroita kotoa ja viemme niitä toiseen paikkaan. Ei se oikein minustakaan tunnu vielä kodilta. Puhun kämpästä ja uudesta asunnosta.

Ehkä se vielä joskus kodiksikin muuttuu, niin itselleni kuin lapsillenikin. Toivon mukaan. Voinhan minä vaikka filosofoida, että koti on siellä, missä milloinkin asustaa, ei kai sen tarvitse iänkaiken olla jokin tietty talo. Ainakaan tässä maallisessa elämässä.

Pom soitti minulle klo 19 Suomen aikaa, jolloin siellä on keskiyö. Katseli TV:stä Bangkokin uudenvuoden ilotulituksia, toivotti minulle hyvää uutta vuotta ja meni sen jälkeen nukkumaan.

Minä puolestani herätin hänet aamulla klo 5 Thaimaan aikaa, jolloin täällä on keskiyö. Toivotin hänelle hyvää uutta vuotta ja menin toisten kanssa katselemaan toviksi kotikatumme perinteisiä ilotulituksia. En seurannut montaa minuuttia. Ne oli melko vaisut verrattuna aiempiin vuosiin. Ehkä uusi ilotulitteiden myyntikieltolaki alle 18 vuotiaille hillitsi osaltaan paukuttelua.

Tänään..siis eilen illalla veimme Nikon kanssa pesukoneen uudelle asunnolle. Nyt on siis muuttotavaroiden raahaamisen suhteen pahin ohitse. Arikin soitti ja puhelimme kaikenlaista yli tunnin. Oli kiva jutella.

Munkin ennustus

Myös Pom soitti. Sikäläisten tapojen mukaan hän oli käynyt uutena vuotena temppelissä viemässä munkille ruokaa ja kysynyt mitä uusi vuosi tuo tullessaan.

Munkki oli vastannut, että Pom tulee matkustamaan ulkomaille, jossa hänellä on ulkomaalainen ystävä ja jossa hän tulee saamaan myös työtä ja hän tulee olemaan onnellinen, paljon onnellisempi kuin aiempina vuosinaan on ollut.

Munkki oli myös sanonut, että ei hyvä, jos hän matkustaa tammikuussa, mutta hyvä, jos hän matkustaa helmikuussa. Pom sai viisumin nopeasti joulukuussa ja liput olin varannut helmikuulle, joten hyvä arvaus munkilta kaikin puolin, vai mitä minun pitäisi vanhana fundamentalistikristittynä ajatella..

Kohtalo näytti kuljettavan minuakin varsin määrätietoisesti samaa polkua. Kaikella on tarkoituksensa.