Ollessani työelämässä minulla ei oikeastaan ollut tyypillisiä aamurutiineja, koska työni ja vapaa-aikani vaihtelivat niin paljon. Usein aloitin työt yöllä ja aamu meni kiskoja kolkutellessa. Nyt tilanne on toinen. Ei ole pakko valvoa öitä, eikä herätä aikaisin aamulla. Täällä kaikki aamuni alkavat suunnilleen samalla tavalla.

Heräilen 9-12 välillä. Avaan tietokoneen, luen uutisia. Käyn laittamassa suomalaista kahvia tippumaan. Paahdan pari leipäpalasta, joiden päälle liuttuja, hilloa, juustoa tai mitä sattuu kaapista löytymään. Kun kahvi on valmista, palaan makkariin vaaka-asentoon nauttimaan kahvista ja samalla jatkan tietokoneen takomista.

Mainittakoon, että liuttu- ja leipäkulttuuriahan täällä ei varsinaisesti ole, mutta ruokatavarataloista liuttujakin löytyy. Ehkä niitä valmistetaan lähinnä ulkomaalaisia varten. Lihasiivut ja juustot eivät ole mitään halpoja, aivan Suomen hinnoissa tai enemmän.

Rikkaat valkoihoiset?

Täällä laajalti ajatellaan, ettei valkoihoisen rikkaudella ole mitään rajaa ja siksi ulkomaalaisia varten valmistetut ruoat maksavat enemmän. Tosin menekkikin voi vaikuttaa. Hinnan takia jää usein minulta ostamatta, ellei ole tarjouksessa.

Nakit ovat suhteellisen edullisia ja usein niissä on 70%-80% lihaa. Luonnonsuolta ei tunneta, vaan makkarat pakataan muoviseen kuoreen tai ovat kuorettomia. Jos tummaa leipää haluaa, niin se on leivottava itse, mutta kaikenlaista muuta leipää kyllä löytyy halvempaan hintaan kuin Suomessa.

Mielialasta riippuen, noin 13-15 aikoihin, jätän tietokoneen rullaamaan itsekseen ja alan puuhastella jotain muutakin. Aina jotain projektia suunnitelmissa. Tällä hetkellä ykkösprioriteettini on valaa betonilaatta talon ympärille. Valun jälkeen laatta on tarkoitus laatoittaa. Se on iso ja raskas projekti.

Betonin sekoittaminen on raskainta

Monet paikalliset ovat ihmetelleet miksi teen työn itse. Sitä, että osaa tehdä itse, ei suuremmin arvosteta. Sen sijaan rikkautta arvostetaan. Rikkaathan eivät likaa käsiään, vaan teettävät työt toisilla. Teen itse, koska haluan niin tehdä. Vaikka työvoima täällä onkin halpaa, niin säästän myös hieman eläkerahojani. On myös hyvä olla jotain liikunnallisiakin harrastuksia, ettei jumitu kokonaan tietokoneen ääreen.

Betonin valaminen on hyvää hyötyliikuntaa ja voimaharjoittelua. Onneksi on selkä kunnossa, muuten ei pystyisi. Onneksi ei ole kiirettäkään. Teen omaan tahtiini ilman stressiä, ilman viimeistä päivämäärää. Pakkotyönä hommasta ei tulisikaan mitään, mutta harrastuksena se menee kuin huomaamatta.

Betoninvalussa raskainta on sementin sekoittaminen. Myllyjä ei ole lainattavana, eikä vuokrattavana, ainakaan lähellä ja sopuhintaan. Myllyä halvemmaksi tulisi palkata työntekijä sekoittamaan. Itseasiassa en ole koskaan nähnyt työmailla myllyä, kuten Suomessa on tavallista. Suomessa talo-rakennuksellanikin oli lainamylly, josta ei tarvinnut maksaa. Täällä näkee ränniautoja (pumppuautoja ei ilmeisesti tunneta) tuovan betonin isoimmille valuille ja pienemmät valut työntekijät sekoittavat käsin.

Kovin tasalaatuista betonia ei käsin sekoittamalla synny, mutta routimattomaksi maalaataksi rautaverkon kanssa riittävää. Laskeskelin, että laattaan menee soraa ja hiekkaa noin 3 kuutiota ja sementtiä 15-20 50kg:n säkkiä. Sekoitan yhden suhde viiteen: 1 osa sementtiä, 2.5 osaa kivisoraa, 2.5 osaa hienoa hiekkaa. Hullun kovaa betonista ainakin tulee. Totesin sen yrittämällä betonin kuivumisen jälkeen päin hakata yhden valupahkuran pois, niin ei se meinannut lohjeta millään.

Hiki valuu noronaan kuumuudessa työskennellessä. Otsan ympärille kierrän pannan tai käytän silmälappua estämään hien virtaamiseen silmiin. Kun alussa en suojannut silmiäni hieltä, ne olivat illalla aivan punaiset ja kirvelevät. Sementtipölyä sekoittaessa käytän myös hengityssuojaa.

Teen yleensä hommia maksimissaan nelisen tuntia. Toisinaan teen yhteen putkeen, toisinaan keskeytän syönnin ajaksi. Viimeistään lopetan, kun alkaa hämärtää. Sen jälkeen käyn suihkussa ja palaan tietsikalle. Tällainen on tyypillinen päiväni, projektit vain vaihtuu.

Välillä otan löysemmin. Joskus saatan katsella sarjoja ja elokuvia koko päivän. Kaupungilla käyn useimmiten vain, kun on jotain asiaa. Vaimoni mieliharrastuksia on shoppailu ja marketeissa kiertely, vaikka ei ostaisikaan mitään. Minulle tuppaa tulemaan markettiväsymys jo n. 2 tunnin hengailun jälkeen.

Muutama päivä sitten illansuussa laitoimme styroksilaukkuun eväitä ja juomista ja käväisimme piknikillä biitsillä, jossa harvoin tulee käytyä. Illan suussa ei rannalla ollut kauppiaita, eikä paljon muutakaan porukkaa. Tuuli vilvoittavasti ja meren aallot kuohuivat noin metrin korkuisina. Oli rentouttavaa maata matolla, syödä eväitä ja kuunnella meren kohinaa.