Tein huvikseni Hesarissa olleen ”ammatinvalintatestin”. Hiukan yllätyin tuloksesta. Jos otan luetteloon minulle 20 parhaiden sopivaa ammattia, niin  aika monta ”maalaisammattia” sopii joukkoon.

Veturinkuljettajaa ei kuitenkaan top 20 listalla ole, löytyneekö top sadastakaan, jäi niin häntäpäähän. Eipä se kuunaan toiveammattini ollutkaan, mutta tulipahan tehtyä. Huonoiten minulle soveltuva olisi testin mukaan ”musiikinopettaja”. No, jaa..

Agrologi olisi siis sopivin. Mitä se edes tekee? Wikipediasta selviää. Aika lähellä kärkeä ovat kuitenkin myös ehkä lähimpänä sydäntäni olevat tietokoneisiin liittyvät ammatit, kuten ”mikrotukihenkilö” ja ”webmaster”.

Mukaan kiilaa vielä ”atk- suunnittelija”. Toisaalta tietokoneiden kanssa joutuu nykyään tekemisiin melkein joka alalla. Myös veturinkuljettajat, koska töihin ilmoittautumiset ja monet muut raportoinnit tehdään nykyisin tietokoneella.

Mutta, että agrologi.. tai metsätalousinsinööri.. ne missasin silloin, kun asia oli tapetilla. Siihen aikaan, kun maalaispoika lähti maailmalle. Peruskoulun viimeisenä vuotena piti alkaa tietää miten siitä eteenpäin. Olin epävarma ja ujo, eikä mikään ollut selvää, mitä edes halusin.

Ei tullut lentokapteenia

Monenlaisia ammatteja mietiskelin. Lentokapteeni oli niistä yksi. Myös elektroniikka kiinnosti. Näpertelin lapsena vanhoista radion osista ”piirejä”, joita voisi kutsua bonk -taiteeksi. Bonkilla tarkoitetaan esineiden tai koneiden rakentelua, jotka eivät toimi.

Isäni varmaan kutsuisi niitäkin ”markun askareiksi”. Markun askareet ovat mitä tahansa tekemisiä, joista ei ole mitään hyötyä. Ylipäätään kaikki tekemiseni lapsena oli isäni mielestä niitä. No..kaikki on turhuutta, sanoi Saarnaajakin.

Jotain tekemistä elämässä täytyy kuitenkin olla. Voinen sanoa olevani ainakin elämän bonk-taiteilija, jee. Teen kaikenlaisia bonkkeja. Muuten, kolvinikin oli siihen aikaan itse tekemäni. Kuumensin kolvin päässä olevan mutikan uunissa punahehkuiseksi. Sillä sitten pystyin juottamaan vähän aikaa ennen uutta kuumennusta.

Armeijassa ollessani laitoin Finnairille hakupaperit, mutta ei minua kutsuttu edes pääsykokeisiin. Ammatinvalinnanohjauksessakin kävin, joka siihen aikaan oli uutta. Minulle siitä ei ollut juurikaan hyötyä. Ohjaaja vain kyseli mikä minua kiinnostaa ja mitä halusin. Sehän juuri oli ongelmani, en tiennyt ja olin epävarma mitä haluaisin. Kyselyjen sijaan olisin tarvinnut jonkinlaista ohjausta löytää ”vahvuuteni”.

Saihan sieltä sentään paksun pehmeäkantisen kirjan itsetutkiskelua varten. Siinä oli infoa lukemattomista ammateista ja mitä niihin vaaditaan. Agrologi ja metsätalousinsinööri ei tuohon aikaan mielessäni edes vilahtanut. Liekö kyseisiä nimikkeitä vielä ollut edes olemassa.

Jostain syystä lukioon en peruskoulun jälkeen halunnut mennä, vaikka äitini sitä toivoi. Vanhempanikin olivat köyhiä ja äiti sairasteli. Lukio olisi maksanut ja mitä lukion jälkeen? Olisihan se ehkä avannut enemmän ovia jatko-opinnoille, mutta minulla ei ollut päämäärätietoisuutta, eikä oikein haluja päntätä, vaikka hyvin menestyin peruskoulussa.

Eikä Radio- ja TV asentajaa

Päätin pyrkiä ammattikouluun. Isäni ehdotti hitsaajaa, mutta valitsin radio- ja TV asentajan. Kakkosvaihtoehdoksi hakupapereihin pistin ”kartoittajan”, joka löytyykin Hesarin testin sopivuuslistalta sijalta 12.

Ei minusta tullut kartoittajaa, eikä tv-korjaajaakaan, vaikka ykkösvaihtoehtoni meni läpi. Kolmen vuoden aikana lintsasin paljon, enkä viitsinyt edes valehdella poissaolojen syytä, vaan kirjoitin poissaolovihkoon ”linz”.

Sain kuitenkin noin seiskan paperit, vähän alle luokan keskiarvon. Päästötodistuksen jakotilaisuudessa opettajani sanoi, että ”ei teitä voi oikein mihinkään suositella”. Hienot elämän eväät epävarmalle nuorelle.

Amiksen jälkeen kävin väri-tv jatkokurssin vielä jokseenkin nuoren työvoimatoimiston piikkiin. Pärjäsin tv-kurssilla paremmin, mutta ei sekään tuonut minulle työpaikkaa alalta.

Ei tullut levyseppähitsaajaai

Kohtalo kuljetti vissiin minua isäni ajatusten mukaan ja pääsin serkkuni kanssa suhteilla levyseppähitsaajan oppisopimuskurssille Helsinkiin, Wärtsilän telakalle.

Jäin sinne vähäksi aikaa töihinnkin. Rakensin mm. kuuluisaa Finnjettiä. Laivan valmistuttua Isäni ja äitini tekivät sillä lomamatkan Saksaan. Nyt Finnjet on hinattu Intiaan romutavarana ja lienekö jo paloiteltu kierrätykseen.

Opin ainakin hitsausta. Ostin valovirtahitsin entiseen talooni. Korjailin sen avulla joskus jotakin.

Ei tullut insinööriäkään, mutta tuli veturinkuljettaja

Siihen aikaan koulutettiin ylemmän asteen insinöörejä Teknillisessä Opistossa  ja alemman asteen teknikoita Teknillisessä Koulussa. Kävin koettamassa kepillä jäätä kummankin pääsykokeissa ja tulin valituksi molempiin.

Koulun puolelle pääsin tietokoneteknikkolinjalle ja opiston puolelle teletekniikan insinöörin linjalle. Samoihin aikoihin isäni heitti eteeni VR:n ”Viralliset tiedoitukset”, avattuna kohdasta, jossa oli jo melkein umpeutunut ”veturimiesoppilaita haetaan” – ilmoitus ja kehotti hakemaan.

Tein isäni toiveen mukaan, hain ja tulin valituksi sinnekin. Valitsin vaihtoehdoista, sen, jonka aita oli matalin. Veturimiesoppilaskoulussa maksettiin opiskeluajaltakin palkkaa ja työpaikka oli koulun jälkeen ”varma”. Jätin kuitenkin vielä takaportin insinöörilinjalle ja anoin lykkäystä opiston aloittamiseen.

Siihen aikaan Teknilliseen koulutuspaikan saattoi varata muutamaksi vuodeksi ilman uutta pääsykoetta, jos oli perustellut syyt. Teknikkopaikkani peruutin. Se todennäköisesti vaikutti siihen, että eräs ystäväni, rikkaan talon poika, joka oli valittu samalle linjalle varasijalle, pääsi aloittamaan opiskelun tietokoneteknikoksi. En tiedä hänen elämänvaiheitaan koulun jälkeen.

Minun lykkäysperusteluni hyväksyttiin ja  parin vuoden kuluttua lunastin paikkani ja aloitin opinnot teletekniikan insinööriksi. Tuntui hienolta opiskella insinööriksi, samalla hullun vaikealta lukiota käymättömälle, varsinkin matematiikka.

Kusta päähän

Pian kuitenkin kaikenlaiset henkilökohtaiset ongelmat alkoivat painaa niin ahdistavasti päälle, etten jaksanut opiskella. Asiaa ei yhtään helpottanut VR:n punaporvarien kateus ja halveksunta opintojeni johdosta. Sanoivat minulle mm: ”Siellä opetetaan kusta päähän”.

Sivulauseena mainittakoon, että se saattoi vaikuttaa osaltaan siihen, että, jos koskaan minulla oli ollut pientä poliittista kiinnostusta  vasemmistolaisesta aatteesta, niin työpaikallani se vähäkin kitkettiin pois!

Kaikissa maailman vasemmistolaissysteemeissä työväellä menee kurjemmin kuin kapitalistimaissa. Kyllähän kapitalistitkin köyhiä riistävät, mutta vasemmistoporvarit vielä enemmän. He itse voivat paksusti muhkeine tuloineen ja erikoisetuineen tavallisen kansan raataessa tehtaissa ja kolhooseilla surkealla palkalla ja tiukan kontrollin alaisena.

Kapitalistissa maissa ”amerikkalainen unelma” on tarjolla kelle tahansa, mutta sosialistisissa maissa vain niille ruskeakielisille, joille puolue näyttää vihreää valoa.  Varsinaisia ”työväen paratiiseja” tosiaan!

Todellisuudessa ne ovat kapitalistien paratiiseja, joiden korruptiota ja työntekijöiden surkeita oloja ”suurpääoma” käyttää hyväkseen häikäilemättä maksimoiden voittonsa. Kuinkahan monta kansallista ja kansainvälistä firmaa operoikaan näissä ”halvan työvoiman maissa?” Suomalaisiakin firmoja on vaikka kuinka paljon.

Palkkaneuvotteluissa aina uhkaillaan alas ajaa suomalainen tehdas ja siirtää se ”halvan työvoiman maahan”. Kaikki ovat itsekkäitä aatteista ja kauniista puheista riippumatta.

Jatkaakseni maalaispojan tarinaa, en jaksanut keskittyä insinööriopiskeluun ja keskeytin sen jo parin kuukauden kuluttua, vaikka tätini mies kannusti: ”Se on tulevaisuuden ala”. Lyhyt ”syrjähyppyni” pois VR:n leivistä näkyy nyt hieman pienempänä eläkkeenä.

Lisättynä vuoden virkavapaaseen, jota anoin pomoltani aikoinaan, päästäkseni vuodeksi vapaaehtoistyöhän kibbutsille, Israeliin. Siellä ollessani pomoni kuoli traagisesti pienlentokoneonnettomuudessa. Kumma sattuma.

Kuten sekin, kun yritin  viisikymppisenä hankkia moottoripurjelentolupakirjan, niin noin puolessa välissä kurssia opettajani kuoli ja koko lentokerho hänen mukanaan. Käytin sitten loput lentokurssiin varatut rahat Kilimanjaron valloitukseen.

Talvet Thaimaassa

Kaikenlaista maalaispoika on ehtinytkin. Nyssitten vietän eläkepäiviä,  ainakin talvet, Thaimaassa. Tämä ei ole maaseutua, joskaan ei ydinkaupunkialuettakaan.

Thaimaassa välillä hieman kaipaan maaseutua ja maalaiskylän rauhaa, hiljaisuutta, kevään tuoksua, leskenlehtiä, voikukkia ja kissankelloketoja, satakielen laulua, vihreitä metsiä, sinisistä taivasta ja järviä. laiturin liplatusta, saunan löylyjä, jopa valkoisia hankia, pakkashuuruisia koivuja ja raikasta ilmaa.

Realistina tiedän, että kaikki on vain romanttista kuvittelua. Tai kamerani vangitsemia hetkiä, kun ottamiani valokuvia katselen. Todellisuudessa ei se niin hauskaa ole. Talvella saa aina palella. On märkää ja kylmää ja pimeää. Kesällä paarmat, itikat ja mäkäräiset ovat jatkuvasti kimpussa.

Metsässä risut repivät ihoon haavoja. Maajussien pelloilleen levittämä paska haisee ikävästi kaiken kesää. Kuivat hiekkatiet pöllyävät. Silloin kun on kuivaa. Sää on suurimman osan ajasta hanurista kesälläkin: kylmää, märkää ja pimeää riittää.

Maalla syntynyt

Olen maalla syntynyt ja nyt eläkkeellä ollessani huomaan nauttivani maalla olosta, em. epäkohdista huolimatta. Saunaa lämmittelen lähes joka päivä. Marjojen keruu tuottaa tyydytystä, kun ämpäri oli täynnä.

Ihminen kaipaa aina jotakin, onnea, miksi sitä kutsutaankin, jatkuvasti, mutta ei ole koskaan tyytyväinen. Aina jotakin puuttuu, mikä on ihan luonnollista maailmassa, joka ei ole täydellinen ja jonka asukkaat eivät ole täydellisiä. Todellinen onni lienee siellä, jossa vajavaisuus katoaa, eikä aikaa enää lasketa, ei vaihteen varjoakaan, jossa kaikki kyyneleet pyyhitään pois, eikä kuolemaa ole oleva. Siinä olen päämäärätietoinen.

Listassa on kärjessä ”maalaisammatteja”, mutta ei minusta tullut mitään niistä, kuten ei muitakaan top-20 listalta.

20 minulle sopivinta ammattia, sopivuusjärjestyksessä

  1. agrologi
  2. metsätalousinsinööri
  3. agronomi
  4. isännöitsijä
  5. maisema-arkkitehti
  6. mikrotukihenkilö
  7. webmaster
  8. kalatalousneuvoja
  9. mainospäällikkö
  10. myyntipäällikkö
  11. terveystarkastaja
  12. arkeologi
  13. asianajaja
  14. kartoittaja
  15. laborantti
  16. markkinointipäällikkö
  17. atk-suunnittelija
  18. kiinteistönvälittäjä
  19. metsänhoitaja
  20. painopinnan valmistaja