Kun opettaja kysyi Pikku Kallelta millainen oli Kongon kriisi, niin Kalle vastasi:   -Erittäin ravitseva! Minun kriisini, puolestaan, oli sellaista pettuleipää, että ei ravinnut ja elopainoni putosi lähelle ihannemittoja. Sittemmin, kun kriisiin alkoi sekoittua riisiä ja muita eksoottisempia lisukkeita, niin painoni alkoi palailla juurilleen..

Vaimoni yleensä hoitaa leipomiset ja ruokapuolen, toisinaan liiankin hyvin, kuten tänään. Johtuen siitä, että hänen pojalleen puhkesi dengue-kuume ja hänen pitää olla pojan kanssa sairaalassa ehkä useita päiviä. Sen vuoksi hän järjesti minulle ”jääkaapin täyteen lihaa”, kuin Turhapuron elokuvassa, ettei varmana pääse nälkä yllättää. Olisin kyllä vähemmälläkin pärjännyt. 

Vaikka thairuoka on minusta pääasiassa hyvää, muutamia poikkeuksia lukuunottamatta, niin joskus kaipaan kunnon ruisleipää. Äitini leipomaa  limppua en enää saa, eikä äiti muista reseptiä. Äitini kertoi, että se oli itseasiassa isäni resepti. Hän piti kaupan leipää tiukemmasta koostumuksesta ja kovakuorisesta leivästä. Täältä ei saa minkäänlaista ruisleipää, ellei itse leivo. Innostuin kokeilemaan, kun viimeiset hapankorput oli syöty. Jauhopussin toin tullessani.

Sämpylöitä olen joskus leiponut, mutta en muistaakseni kuunaan ruisleipää. Helppo resepti löytyi jauhopussin kyljestä. Kuivahiivaa löytyi täältä. Improvisoin ohjetta sekoittamalla ruisjauhojen sekaan toisen puolen ohrajauhoja. Paistokin onnistui ensimmäiseksi kerraksi ihan hyvin. Tuloksena 12 kappaletta ruis-ohraleipäpaloja. Niin maukkaita, että söin kaikki palaset melkein putkeen. Myöhemmin leivoin toisen pellillisen. Sekin onnistui hyvin.