Suomalaisille joulu on ehkä vuoden tärkein juhla. Vaikka sen kristillinen puoli hämärtyy hämärtymistään, ihmiset silti toivovat kokevansa erityisesti jouluna sisäistä ja ulkoista rauhaa. Turku julistaa joulurauhan, kuten on tehnyt satoja vuosia.

Tämä on toinen jouluni vierailla mailla kaukana. Ensimmäinen ulkomaan jouluni toteutui v. 1982, Kiryat Anavimin kibbutzissa, Israelissa. Silloin koristelimme ”moodoniin”, suomalaisten kokontumis- ja ajanviettotilaan, sypressi-kuusen luomaan joulun tunnelmaa. Muutakin jouluista ohjelmaa oli. Se oli hienoa aikaa elämässäni, jota en kadu, vaikka rahallisesti olenkin saanut maksaa Israelissa viettämästäni vuodesta kalliisti. Maksan siitä edelleen mm. hieman pienemmän eläkkeen muodossa. Puhumattakaan muista perhosvaikutuksista, joita Israel minulle antoi. ”Joka Israelia siunaa, sitä Jumala siunaa”.

Joskus karvas kalkki nostaa päätään, jopa itsesääli, josta nuorena kärsin enemmmänkin. Se ei hyödytä ketään, paitsi pilkkakirveitä. Ja ajattelen, olen mokannut, siunaukset ei koske minua. Tai ne on peruutettu. Tai, voihan olla, etten ymmärrä Jumalan siunauksia. Jos ne olisi jotain maallista onnea, menestystä ja vaikutusvaltaa, niin monet näyttävät saavan sitä ilman, että siunaisivat Israelia yhtään, usein pikemminkin päinvastoin. No, ehkä hiukseni vielä jonakin päivänä kasvavat takaisin, kuten Simsonilla. Voi olla toiveajattelua tässä iässä, mutta ainakaan ei vielä pälvikaljua näy. Hiusten kasvaminen palautti Simsonin voimat, mutta hän oli jo saanut elämästä kyllikseen. Vähän sama fiilis rahikaisella. En sillä tarkoita mitään harakiriä kuitenkaan.

Elämäni toista ulkomaan joulua vietän täällä Haimaassa. ”Viettää” on ehkä liioitellusti sanottu, koska en vietä sitä oikeastaan mitenkään. Joulu on perinteisesti perheen juhla. Pientä haikeutta tunnen, kun muu perheeni on yhdessä ja minä olen kuin hävinnyt olemasta. Kummasti monet ennustukseni toteutuvat. Joulupuuron ajattelin kuitenkin huomenna tehdä. Riisiähän täällä riittää ja riisinkeittokoneella se käy kätevästi. Äidilleni lähetin ”joulukortin”, palmupuita meren rannalla. Tänään soitin hänelle ja kortti oli tullut jo perille! Yllättävän nopeasti, alle viikossa. Luulin, ettei se ehdi jouluksi. Muille en saanut aikaseksi. Toivotankin tässä kaikille Hyvää ja rauhallista Joulua, jotka sattuvat lukemaan blogiani.

Virallisestihan täällä ei mitään kristillisiä juhlia vietetä, ellei joissain kirkoissa. Pieniä seurakuntia pitäisi täälläkin jossain piileskellä. Ainakin kyltin olen kerran nähnyt. Isot kaupat järjestää jonkun verran hulinaa edistääkseen ”joulumyyntiään” ulkomaalaisille. Käytiin muutama päivä sitten sellaisessa. Syötiin ja kuunneltiin livemusiikkia. Ei tosin joululauluja kuultu, vaan vanhoja pop hittejä aasialaisten artistien esittäminä. Galleriassani on muutamia kuvia tapahtumasta.

Eilen oli naapurissa ”Christmas-party”. Nyyttikestin tapainen. Herkkuja ol siinä monelaista. Vähän liikaakin. Kaikki sai viedä tuomisiaan takaisin. Joskaan ei perinteisiä suomalaisia jouluruokia, mutta lihapullia ja perunoita kuitenkin, joitan suomalainen naapurini oli valmistanut. Oli myös riisi-kanaa, salaattia ja barbecue vartaita, joita vaimoni teki siskontyttönsä kanssa. Ja muitakin hörtimiä. Sinänsä ei kummoinen party, mutta tulipahan vähän juteltua muutamien ulkomaalaisten naapureiden kanssa, kuten vietnamilaisen, australialaisen ja sveitsiläisen. Kaikilla oma tarinansa, miten ovat tänne päätyneet.

Kuluvalla viikolla olen ahkeroinut ideoimani aidan kanssa. Valmistettu pvc-putkesta, mutta näyttää valmiina teräkseltä. Jotain markun askaretta on hyvä aina olla. Tänään liimasin viimeisen elementin, yhteensä 11 elementtiä. Huomenna jouluaattona ehkä maalaan ne..