Tulin katsoneeksi elokuvan Chain Letter (Ketjukirje), joka  ”mätien tomaattien” lisäksi on saanut muiltakin murska-arvosteluja. Ja iihan aiheesta. Tosin, ei tämä ollut ainoa katsomani ns. teinihömppähorror, jonka aiheuttama jännitys perustuu hiippailuun, kameran hiljaa lähestymisiin ja muutamiin shokkilahtauksiin. Ja jonka vähänkin jännityksen pilaa roolihenkilöiden ärsyttävä tyhmyys ja epärealismi, jolla  ei ole mitään rajaa.

Jos elokuvaan olisi uskominen, niin opiskelijat ovat järjestään rikkaita orpoja, jotka asuvat yksinään suurissa luksustaloissa, joihin kuka tahansa rosvo pääsee helposti sisälle.

Amerikkalaiset henkilöautot ovat niin hyvin äänieristettyjä voimanpesiä, että auton perään voidaan kiinnittää kaksi-kolmekymmentä metrinen jättimäinen laivaketju, johon laitetaan 50 kilon kuorma, joka ensin tarttuu paukahtaen autotallin oveen ja sen jälkeen kilisee ja kolisee perässä satoja metrejä seuraaviin liikennevaloihin, eikä autoa kuljettava tomppeli huomaa mitään. Muutkin tiellä liikkujat ovat kuuroja ja sokeita. 

Usein amerikkalaisissa elokuvissa erikoisryhmä ryntää rynnäkkökiväärein ja ovenmurtajin varustettuna pidättämään rikollista, mutta tällä kertaa poliisien toiminta on vaisua, puhumattakaan, että SWAT puuttuisi asiaan. Opiskelijoille ei järjestetä edes suojelua, vaikka erittäin vaarallinen ja kauhua kylvävä sarjamurhaajapsykopaattipeto on irrallaan. Lähettävät sentään jonkun hölmölän kylän etsivän tapausta tutkimaan. Teineillä ei kuitenkaan ole hoppua kertoa peloistaan etsivälle ennen kuin kuin muutama  heistä on vainaa. Ei olisi kannattanut kertoa, sillä etsivä osoittautuu vähä-älyisemmäksi kuin yksikään teineistä. Huuli pyöreänä hän menee hiippailemaan pedon pesään ilman apuvoimia ja tarjoaa kallonsa kolautettavaksi. Silvoplee. 

Onnellista loppua elokuvalta on turha odottaa. Hyvikset kuolevat mitä kauheimmilla tavoilla ja rikollinen jää lyhyenlännän lainkouran ulottumattomiin jatkamaan kirjeiden lähettelyä ja pätkimään lainkouraa vieläkin pienemmäksi. Elokuvassa teknologiaa ei käytetä pahan torjuntaan kuten esimerkiksi TV-sarjassa CSI,  jossa kaikki rosvot paljastetaan edellä aikaansa olevan DNA-tutkimuksen avulla. Elokuvan sanoma lienee se, että teknologia on jo väärissä käsissä, tahdoimmepa tai emme. Ei paljon auta teini, joka saa selville, että  puhelimessa on virus. Hän ei poista akkua, vaan paiskaa puhelimen lattiaan. Palaset  lentävät, mutta akku pysyy paikoillaan kuin liimattuna ja virta jää päälle. Särkyneen puhelimen näyttö hohtaa ja psykopaatti paikantaa teinin yllättävän äkkiä.

No, se oli elokuvaa, ”viihdettä”, mutta jotain siitä oppi: Alan arvostaa suomalaista poliisia, joka ei ota mitään riskejä, vaan lähettää yhdeksän yksikköä taluttamaan oleskelulupaa vailla olevan pyörätuolimummon pois maasta. Haimaa pistää melkein paremmaksi. Pienestä oleskeluluvan ylityksestä selviää sakoilla, jos saman tien nousee maasta pois vievään koneeseen. Ellei, niin paratiisin sijasta odottaa helvetti. Elokuva nostatti mieleen myös kysymyksiä ja innoitti kirjoittamaan blogia. Yksi ja puoli tähteä Ketjukirjeelle.

Miten  on tosielämässä?

Käytetäänkö teknologiaa vääryyteen ja kuinka paljon? Valvooko Isoveli? Jos valvoo, niin kuinka paljon? Puhelimen paikannus, Echelon, Peltipoliisit teiden varsilla, ajoneuvoseuranta,  Sähköpostien ja nettisivujen seuranta ja sensuuri. RFID – siru ihmisiin istutettuna. Miten ihmiset suhtautuvat tällaiseen seurantaan ja kontrollointiin?

Joitakin vuosia sitten pidin foorumia, jossa panostin tietoturvaan. Jotkut lähestulkoon pelkäsivät sitä, ennen kuin tottuivat. ”Miksi pitää olla niin salainen?” käyttäjät kyselivät.  Näytti siltä, että foorumini oli liian tietoturvallinen. Kaikki eivät välitä tietoturvasta tai olla näkymättömissä, vaan vapaaehtoisesti seurattavana joka hetki. Statuksia päivitetään ahkerasti. Tuskin he ajattelevat asiaa sen kummemmin. Se on heille vain hupia, olemista olla olemassa.

BB, Big Brother  – Isoveli on suosittu formaatti maailmalla. Siinä korostetaan alastomuutta, joka symbolisoi tietoturvan vastakohtaa. Kassakaapin ovi on auki. BB:ssä alastomuutta ei hävetä, vaan pikemminkin hingutaan kertoa ja näyttää intiimit asiat koko maailmalle. Ja naida kuin kaniinit, julkisesti. Isoveli juottaa osallistujille viinaa, joka aukaisee viimeisetkin portit palomuurista. Sitten käskyttää osallistujia tekemään mitä hulluimpia ja nolompia asioita. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kaikki tottelevat. Rahako heitä motivoi tekemään niin? Tuskin pelkästään.

Niin paljon kuin tietoturvasta puhutaankin, monet eivät välitä siitä pätkääkään. Päinvastoin, monille alastomuus on tietoturvaa. Jos joku orwellilaisen ”Isoveli valvoo” -yhteiskunnan haluaa toteuttaa – ja varmastikin haluaa – se on helpointa toteuttaa, kun ihmiset eivät pane hanttiin. Panevat mieluummin vaikka toisiaan. Kuulostaako ”leipää ja sirkushuveja” tutulta? Sihen voisi vielä lisätä: ”ja viinaa”. Vallankäyttäjän kannalta sellainen olisi ihanneyhteiskunta. Kunhan teknologia ja ihmiset ovat siihen riittävän valmiita. Aika pitkällä jo oltaneen. Isoveli saattaa istua valtaistuimelleen hyvinkin pian.