Prosessi alkoi Pompun paperien hankinnasta ja leimaamisesta Thaimaassa. Hän hoiti niiden hankinnan suurimmaksi osaksi itse. Minä vastasin kustannuksista, joskaan ne ei kovin suuret alkuun pääsemiseksi olleet, suurlähetystön leimat maksoivat eniten, ehkä noin satasen yhteensä. Toisaalta Thaimaassa sekin on iso raha joillekin perustyöntekijöille, pahimmillaan puolen kuukauden palkka.

Pomppu meni paperien kanssa suurlähetystöön hakemaan toista Suomen käyntiä varten pisintä mahdollista turistiviisumia. Tällä kertaa ei haastattelua tai muutakaan ei vaadittu, vaan viisumi myönnettiin lyhyen odottelun jälkeen jo ennen joulua. Minä matkustin Thaimaahan tammikuussa ja tulimme yhtä matkaa Suomeen helmikuun 4. päivä.

Lopputalvi ja alkuvuosi oli minulle raskasta aikaa kaikin puolin, myös tavaroiden roudaamisen suhteen. Noin 99% yksin jouduin tekemään talon tyhjennyksen. En tosin keltään apua pyytänytkään, paitsi pojaltani, joka auttoi joidenkin raskaampien kalusteiden kanssa.

Yleensä en kuitenkaan apua pyydä, vaan teen itse kaiken, jos vain kunto kestää. Tuli se lopulta melkein tyhjäksi. Uuvutti niin, että jätin talon parvelle hyvää tavaraa, samoin kuin vajaan puita, ei ne kellekään kelvanneet. Veljeni pisti muutamia lautoja päreeksi ja vei pois. Hyvä matontamppausteline unohtui sinne, vai kuuluiko se kauppaan, en enää muista.

Pomppu ehti olla vähän aikaa  talossani ja piti siitä kovasti, ennen kuin sieltä täytyi lähteä pois, helmikuun puolessa välissä, uusien omistajien tieltä. Hieman pelkäsin mistä saan asunnon tilalle, mutta loppujen lopuksi sain peräti viisi tarjousta, joista saatoin valita. Valitsin ison kolmion VVOlta, se on täällä Sulun alueella. VVO:n kanssa asioinnista jäi pelkkiä positiivisia kokemuksia.

Avioerostani tuli postissa tieto torstaina 1.4. aprillipäivänä. Samana päivänä soitin maistraattiin, mutta heillä ei ollut vihkimisaikoja viikkoihin. Sen jälkeen soitin oikeustalolle, jossa nuoren puoleinen lakimies oli valmis toimitukseen, jos tulisimme sinne heti virastoaikana.

Olen yhden avioliiton solminut pitkän kaavan mukaan seurakunnan rukoushuoneella, jossa oli harrasta hääväkeä toistasataa sielua. Nyt ajattelin, että seremoniat saa riittää. Toinen avioliittoni saa mennä niin lyhyellä kaavalla kuin mahdollista. Pomppukin on ollut jo kerran naimisissa.

Sopivan erikoista mennä naimisiin aprillipäivänä leivättömän pöydän ääressä superlyhyellä kaavalla. Toimitus kesti tuskin viittä minuuttia ja notaarikin totesi, että tämän lyhyempi se ei voi olla. Todistajat tulivat viran puolesta. Talo myös tarjosi koko hoidon ilmaiseksi.

Oikeustalolta menimme thairavintolaan syömään juhlan kunniaksi. Olimme siellä ainoat asiakkaat. Sopi hyvin kuvioon sekin.

Seuraavalla viikolla, heti pääsiäisen jälkeen, menimme avioliittotodistuksen kanssa poliisitalolle täyttelemään oleskelulupahakemusta.

Luvan odottelu kesti kuukauden, mutta virkailija antoi väliaikaisen luvan siksi ajaksi, ettei tarvinnut huolehtia turistiviisumin päättymisestä. Noin kuukauden päästä poliisitalolta soitettiin, että voitte tulla hakemaan oleskeluluvan. Sieltä menimme samana päivänä maistraattiin rekisteröimään Pompun suomalaiseen systeemiin.

Prosessi vei jonkin verran aikaa ja siksi pyysin virkailijalta väliaikaisen todistuksen asiasta, jossa sanottiin, että sosiaaliturvatunnus tullaan myöntämään. Todistus kourassa sitten marssimme yksintein maistraatista työvoimatoimistoon ja ilmoittautumaan kotouttamisohjelmaan. Sotu tunnus tuli postissa noin viikon päästä.

Maistraatin virkailija oli meille sanonut, että kelakortti tulee postissa, jonka ymmärsimme niin, että automaattisesti. Parin viikon odotuksen jälkeen korttia ei kuulunut, mutta kuulimme joltakin, että, ei se tulekaan automaattisesti, vaan erikseen Kelassa käydä anomassa. Niin teimme ja vasta sen jälkeen kortti tuli postissa, noin viikon kuluttua hakemuksen jättämisestä.

Sen jälkeen kävimme S-pankissa avaamassa Pompulle tilin. Se onnistui muuten, paitsi passi ei kelvannut henkilöllisyystodistukseksi pankkikortin myöntämiseen, vaan S-pankki vaati suomalaisen henkilöllisyystodistuksen. Vähän kismitti ja protestoin, koska taas oli luvassa lisää turhanpäiväistä juoksemista.

Virkailija väitti, että  kaikki pankit vaativat saman, mitä en kylläkään usko. No, suomalainen henkilöllisyystodistus oli ehkä tarpeellinen muutenkin, joten menimme taas poliisitalolle täyttelemään papereita. Sanoivat, että pari viikkoa menee. Ei ole vielä tullut tätä kirjoittaessa.