Kävin poikieni kanssa katsastamassa asunnot. Lähempänä keskustaa tynttäsi heti. Bad fiilings. Ahdistava. En halua muuttaa siihen.

Keskustaa kauempana oleva huoneisto aiheutti positiivisen fiiliksen. Se oli jokseenkin siistissä kunnossa ja huoneistossa vielä toistaiseksi asuva kehui taloa hiljaiseksi. Huonejärjestys oli kuitenkin melko ”koppimainen”, mutta, se että sähkö kuuluu vuokraan oli merkittävä etu. Sähköä ei ehkä kulu yhtä paljon kuin omakotitalossa, mutta hyvä etu silti.

Huoneistoa oli tarjottu toisillekin, joten vasta huomenna saan tietää kuka sen saa. Toivon, että me saisimme.

Luopumisen tuskaa

Kyllä siinä aikansa pärjää.. minun täytyy psyykata itseäni, koska talostani luopuminen ei olekaan niin helppoa kuin joskus ennen, asioiden ollessa hyvin, kuvittelin. Talossa on kiinni koko elämän työni, johon palkkani upposi. Talossa näkyy käden jälkeni. Ehkä ei täydellinen, mutta suunnittelusta toteuttamiseen puumerkkini on muureihin hakattu. Huomattavan osan talosta, LVI- työt mukaan lukien, rakensin omin käsin.

Mutta. Ennemmin tai myöhemmin on kuitenkin kaikesta luovuttava. Minun tapauksessani ennemmin. Oma syyni. Niin makaa kuin petaa.