Ajattelin ensialkuun, etten kirjoita tältä matkalta mitään, mutta päätin sitten kuitenkin vähän päivittää blogiani. Tämän jutun otsikko on sarkastinen. Lisää harmaita hiuksia luonnolliseen hiuspigmenttimuunnosprosessiini on tuottanut suuntavaistoni. Kun on vuosikymmenet lasketellut samaa suoraa pisteestä A pisteeseen B, ei voine odottaa liikoja, jos funktio on vähänkin monimutkaisempi. Heti Suvarnabumin lentokentällä meni hortoiluksi, kun eksyin muusta matkailijaporukasta, joita yritin seurata, enkä toviin keksinyt, miten löydän ulos.

Kentälle minua vastaan piti tulla eräs netistä ”tuttu”, mutta en tietenkään löytänyt tapaamispaikkaa. Ostin prepaid -liittymän ja lukuisten puhelujen jälkeen lopulta löysimme toisemme. Myöhemmin huomasin hukanneeni alkuperäisen sim-korttini, joten minulle ei kannata yrittää soittaa, eikä laitella tekstiviestejä. Kukapahan niitä laittelisikaan. Lonely Driver.

Pom on ollut minulle hyvä ””höpsis”, joka näyttää tien, alusta asti. Hän soittaa minulle töistä muutamia kertoja päivässä huolissaan missä olen. Muuten olisinkin pallo hukassa. Olen jo muutamia kertoja eksynyt pahanpäiväisesti käydessäni päivällä vaikka syömässä. Täällä kaikki kadut näyttää samanlaisilta ja kun vähän aikaa kävelee, niin suuntavaistoni menee sekaisin, vaikka kuinka yrittäisin painaa mieleeni sopivia maastomerkkejä. Huvittavin tapaus oli se, kun olin eksyksissä noin 20 metrin päässä majapaikkani nurkalta. Tarvittaessa Pom on pyytänyt antamaan puhelimeni jollekin paikalliselle asukkaalle, jolle selostaa tilanteen omalla kielellään. Kerran hän pyysi eräästä liikkeestä jonkun  lähtemään mukaani ja opastamaan oikealle reitille.

Olen siis majaillut tämän viikkoa jossain Bangkokissa, mutta täältä on pitkä matka keskustaan ja alue näyttää aika köyhältä. On kuuma, yli 30 astetta joka päivä, mutta se ei ole isommin haitannut, pidän lämmöstä, vaikka ehkä hieman liikaa sitä on. Päivällä ei ole satanut paljon yhtään, vaikka sadekausi pitäisi olla. Yhtenä yönä oli kova ukkosmyrsky. Käy sääliksi paikallisia tavallisia ihmisiä, jotka yrittävät repiä elantoa esim. pitämällä pieniä ruokaloita resuisissa katoksissa ja kilpailu on kovaa. Olen käynyt sellaisissa syömässä päivällä. Niissä on kiva seurata elämänmenoa samalla syöden reilua annosta mausteista ruokaa, joka on melkein ilmaista. Ruoan suhteen ole aika helppo. Täkäläisestä ruoka maistuu. On helppo valita, kun on melkein ihan sama mitä syö kaiken ollessa hyvää. Tulista chiliäkin saa joka paikassa.

Minulla ei ole kiire mihinkään, ikään kuin aika olisi pysähtynyt. Ei ole vähäisintäkään tarvetta juosta kieli vyön alla paikasta toiseen. Toisaalta tuntuu, että aika menee liiankin nopeasti, mikä on ristiriitaista pysähtyneen ajan kanssa. Ehkä huomenna lähden suunnistaa täältä jonnekin muuanne. Tekee mieleni kokeilla Bangkokissa BTS- eli Skytrain  junaa, joka kulkee katujen yläpuolella. Haluan myös matkustaa tavallisella junalla. Ehkä otan ykkösluokan paikan.