Blogi ei enää päivity. R.I.P – Raunon muistolle. Kiitos sinulle Rakunet-blogin seuraamisesta. In memoriam – rakkaalle isälleni, Pojan päiväkirja syöpäsairaan isän viimeisistä hetkistä.

Ajattelen, että ajallinen elämä on kuin tuulen henkäys. Lahja, jonka Jumala on antanut, Se viheltää nopeasti ohitse vaikka yli satavuotiaaksi eläisi.  Rangaistuslaitos tai ei, maailmassa on vielä jäljellä paljon kaunistakin nähtävää ja koettavaa.

Toimita talosi!, 22.01.2017

Ihminen kaipaa aina jotakin, onnea, miksi sitä kutsutaankin, jatkuvasti, mutta ei ole koskaan tyytyväinen. Aina jotakin puuttuu, mikä on ihan luonnollista maailmassa, joka ei ole täydellinen ja jonka asukkaat eivät ole täydellisiä. Todellinen onni lienee siellä, jossa vajavaisuus katoaa, eikä aikaa enää lasketa, ei vaihteen varjoakaan, jossa kaikki kyyneleet pyyhitään pois, eikä kuolemaa ole oleva. Siinä olen päämäärätietoinen.

Maalaispojan muistelmia, 31.01.2013

Junani jatkaa matkaansa, vaikka itse en enää olekaan puikoissa. Kuka sitä ajaa ja mitä matkalla tapahtuu, en osaa sanoa, mutta seuraava asema näyttäisi häämöttävän taas.

Muuttuvat laulut, 14.10.2011

”Se on täytetty”. Kaikki lienee minunkin osaltani täytetty. On saavutettu unelmat, on taloja laitettu, autoja osteltu ja kierretty vähän mualimaakin. Lapset ovat isoja ja pärjäävät ja täytyy pärjätä omilla siivillään. Samoin vaimoni pärjää.

Jospa aamulla en nousiskaan, nukkuisin vain pois, ja avaisin silmäni Uudessa Jerusalemissa,  ilman mitään pelottavia välivaiheita ja tunneleita, jos ei kerran erikoiskyytiä ole luvassa. Siellä saavat väsyneet levätä, siellä lakkaavat jumalattomat raivoamasta.

Unelmia virtuaalisessa tosielämässä, 27.05.2011