Köpöukko on ukko, joka ”köpöttää”. Hän ei kävele normaalisti, vaan etenee hitaasti lyhyin askelvälein hipsuttamalla. Joskus olen ajatellut, että saakohan joillakin sairastuminen korostamaan omaa surkeutta ja omaksumaan ikään kuin köpöukon roolin, vaikka pystyisi kävelemään normaalistikin.

”Pilkka” on sattunut omaan nilkkaan, kirjaimellisesti. Minusta on tullut köpöukko. Ei tarvinnut ottaa roolia. Ihan automaattisesti se alkoi, köpötys, kun tarpeeksi jalkoihin sattui.

Merkillinen  oikean jalan hermokipu yhdistettynä voimattomuuteen on pistänyt minut itkemään, kun kipu on välillä ollut niin ankaraa. Lääkäri kirjoitti neuropaattiseen kipuun Lyrica -nimistä lääkettä, jota myös käytetään epilepsiaan ja ahdistuneisuushäiriöön. Se on siis mielialalääke.

Muutaman kerran käytin. Ei tehonnut ja lääke vaihdettiin vahvempaan. Ei sekään kunnolla tehonnut. Alkoi tuntua, että mieleni alkoi muuttumaan ”zompiksi”, surulliseksi muuksi jollainen en ole normaalisti. Lopetin Lyrican  käytön.

Otin sijaan OxyNorm 10mg, joka tehoaa joskus, mutta ei aina. Toisinaan  Panadol 1mg tehoaa, mutta ei aina sekään.

OxyNorm aiheuttaa minulle outoja sivuvaikutuksia. Puhe- ja kuulokanava kummallisesti välillä yhdistyy, niin, että kun puhun, niin ääni hypähtelee voimakkaalla volyymilla ikään kuin suoraan korvaan. Tunne on hyvin epämiellyttävä.

Toinen sivuvaikutus, on puheääneni muuttuminen  heikoksi falsetiksi. Mikään rykiminen ei palauta ääntäni normaaliksi.

Kolmas, jonka yhdistän OxyNormiin, on satunnainen kasvojeni vasemman puolen huulen ja vasemman puolen leuan puutuminen tunnottomaksi. Tilaa kestää noin 20-30 minuuttia, jonka jälkeen tunto palautuu vähitellen normaaliksi.

Olen päättänyt jättää OxyNorminkin pois, jolloin Matrifen laastari jää ainoaksi mömmöksi, jota käytän säännöllisesti.

Miten pärjään kipujen kanssa, jos jätän lääkkeitä ottamatta?

Rukoilen Jumalan sormen suoraa kosketusta. Jos ankara kipu kuitenkin iskee, niin valitan ja itken estoitta. Itku helpottaa. Alaselän ”läpilyönteihin” olen aiemmin ottanut Oxya, mutta viime päivinä pahoja läpilyöntejä ei ole esiintynyt. Laastari luultavasti toimii.

Jalan hermosärkyyn Panadolia, vaikka se ei aina auta. Paras ensiapu itselleni itkun ja valituksen lisäksi on ollut kiemurrella jalka mahdollisimman rentouttavaan asentoon, jolloin ankara kipu alkaa hellittää ja sen jälkeen yritän pitää jalkaa siinä asennossa mahdollisimman pitkään. Hyvällä tuurilla ankara kipu ei ala enää samana päivänä uudestaan. Joskus on toiminut  lämpimän geelipussin asettaminen kipeän kohdan päälle.

Kävin hakemassa sairaalasta lainaksi kävelykepin, jonka avulla köpöttelen siten, että koko vartalon paino ei osu kipeälle jalalle. Kepin avulla olen pystynyt liikkumaan jopa tuntikausia ilman hermosärkyä.

Heikotusta keppi ei poista, mutta siitä on ollut myös apua kyykystä nousemisessa. Jalkani ovat olleet niin heikot, että en ole pääsyt kyykystä ylös ilman käsitukea.