Viimeinen päivä Samuilla. En jaksaisi pitempään ollakaan. Tai toiseksi viimeinen päivä, sillä vasta huomenna kirjaudun ulos hotellista puolenpäivän aikoihin. Sitten palloilen jossain muutaman tunnin ja kävelen lentokentälle. Hotellistani ei ole pitkä matka kentälle. Kone lähtee illalla 18.20 ja on perillä Bangkokissa 19.25. Pomin pitäisi tulla hakemaan minut sieltä.

Tänä aamuna nousen taas n. klo 7.30. Käynnistän tietokoneeni ja naputtelen pari tuntia. Soitan Pomille ja juttelen hänen kanssaan. Käyn suihkussa ja menen juomaan aamukahvini.

En oikein tiedä mitä tekisin. Palloilen huoneessani kunnes alan tuntea hienoista nälkää. Hyppään skootterini selkään ja ajelen katukeittiölle, jossa olen käynyt aiemminkin.

Minulla on ollut skootteri käytössä koko saaressa oloni ajan. Vuokra on vain noin 3 euroa vuorokausi ja tankillinen bensaa maksaa saman verran. Sillä ajaa kauan. Helposti koko saaren ympäri.

Jos tarvitsen lisää bensaa, niin sitä voi ostaa melkein kojusta kuin kojusta. Bensaa myydään kolmen vartin tai litran pulloissa. Hinta tuntuu olevan sama pullon koosta riippumatta, yleensä 40 bahtia. Joissakin harvoissa paikoissa 35 tai jopa 30 bahtia.

Buddhalaistemppeli

Tilaan katukeittiöstä taas Pad-thain, mutta tällä kertaa en halua kanaa sekaan, vaan jotain äyriäistä. Öttiäiset maistuvat mehukkaalle ja syön evineen päivineen. Syötyäni käyn 7eleven kioskista ostamassa hyttyskarkotetta ja vettä.

Ajelen päämäärättömästi. Poikkean tielle, jota en aiemmin ole ajanut. Huomaan tien päässä häämöttävän prameannäköisen Buddhalaistemppelin ja isoja patsaita. Koukkaan pikkutielle katsomaan.

Onpa tosiaan prameaa. Temppeleitä on kaksikin ja ne on hienosti koristeltu, värikkäitä, kimaltelevia kiviä. Oranssiseen kaapuun pukeutuneita munkkeja hiippailee siellä täällä.

Mikähän paikka tämä on? Näpsin kuvia ja käyn temppeleissä sisällä. Toinen on tyhjä, mutta toisen sisällä nököttää Buddhan patsas, alttarintapainen pöytä edessään. Temppeli on erittäin hienosti koristeltu. Sisäseinät yltympäriinsä ovat katetut kauniilla maalauksilla.

Temppelin sivuilla molemmin puolin on suurikokoiset ylensyöneen näköisen Buddhan ja monikätisen naisen patsaat. Viivyn noin tunnin temppelialueella ja jatkan sitten päämäärätöntä ajeluani.

Kauppahalli

Huomaan tien varressa paikallisen kauppahallin. Jätän skootterin parkkiin ja menen katsomaan. Itseäni luukunottamatta ainoatakaan turistia ei näy, kaikki ovat paikallisia, niin myyjät kuin ostajatkin.

Hallissa on vierivieressä yksittäisten myyjien tiskejä, joissa on tarjolla tuoretta kalaa, lihaa, hedelmiä, kaikenlaista ruokaa. Ostan pari mangoa, pussillisen chiliä ja pähkinöitä. Chili ei maksa paljon mitään, mutta pähkinät ovat kalliita, jotakuinkin Suomen hinnoissa. Tähän mennessä olen havainnut kolme artikkelia Thaimaassa, jotka ovat Suomen hintaluokkaa: Kahvijauhot, tuoremehutölkit ja pähkinät.

Takaisin hotellille

Jossakin vaiheessa tajuan kellon olevan niin paljon, että, jos aion tänään palauttaa skootterin klo 17 mennessä, niin tulee kiire. Teen u-käännöksen ja palaan hotellille.

Vien tavarat huoneeseeni ja käyn palauttamassa skootterin ja saan passini takaisin. Täällä vuokraajat vaativat turistilta aina passin pantiksi. Kävelen takaisin hotellille.

Huoneeni vieressä olevan huoneen kuistilla istuu kaksi huonepalvelijanaista. Huikkaan heille ”lähtekää kanssani uimaan.” He vain nauravat. Eivät kaiketi ymmärtäneet englantia.

Käyn pulahtamassa altaassa. Vettä menee suuhun. Altaan vesi on makeaa, eikä suolaista. Uimisen jälkeen syön yhden mangon. Onpa hyvää.

Sähköpostiini on tullut lentoni e-lippu. Kirjoitan numeron ylös paperille. Teen lähtöselvityksen netissä ja valitsen istumapaikan. Kone vaikuttaa aika tyhjältä, koska vapaita paikkoja on valittavissa vaikka kuinka paljon.

Lähden pois tosi mielelläni huomenna. Koh Samui on nyt nähty ja koettu. ”Stuartia”, jonka kanssa pelasin biljardia, jään hieman kaipaamaan. Hän oli todella kiva kaveri ja piti minulle seuraa yhden illan. Ei ihmekään, olin ainoa asiakas baarissa sinä iltana. Outoa.