Eilen 11.10. sain viidennen kabatsitakselini. Se annetaan nyt siis kahden viikon välein pienempänä annoksena, tavoitteena parantaa vointiani, joka muutamina viime päivinäkin ollut vähemmän hyvä.

Aamulla sairaalan lähtiessä minulla oli heikohko olo, mutta parempi kuin sitä edellisinä päivänä. 10. – 11. välisen yönikin nukuin jotenkuten. 10. pvä kävin otattamassa terveysasemalla Firmagonin ja pannasta vapautetun XGevan. Paikalla oli harjoittelija, joka ensikertaa näki em. lääkepakkaukset. Hän ei halunnut piikittää, vaan mieluummin seurasi ja opetteli miten pakkaukset puretaan ja ruiskut täytetään. Lääkettä ei mm. saa ravistaa. 

Luulen, että taidan olla ainoa kuntani terveysasemalla, joka käy otattamassa Firmagon ja XGeva injektioita, koska kokeneet hoitajatkin olleet aluksi h-moilasena pakkauksien kanssa.

En kuitenkaan usko, että XGevan pitkähköllä puutteella olisi ollut vaikutusta viimeaikaisten kipujen esiintymiseen. Vaikka mistä sitäkään tietää.

Jutustelua hoitajan kanssa

Alkutoimet sairaalassa olivat rutiininomaisia. Aloitin proseduurin kahvittelemalla. Eri hoitaja kuin edellisellä kerralla, mutta hoitanut minua aiemmin, opasti minut sänkypaikalle. Vaimoni tuli myöhemmin istuskelemaan vuoteeni viereen.

Hoitaja kyseli aluksi vointiani. Kerroin, että noin viimeisen viikon ollut välillä aika surkea olo, varsinkin yöllä, kun ole pystynyt nukkumaan. Hoitaja kysyi myös olenko ottanut kortisonia. Vastasin, että lääkärin ohjeen mukaan muulloin, paitsi tänä aamuna en, koska saan sitä täällä.

Hoitaja toi minulle verikokeen tulokset. Ne olivat yllättävän hyvät! Kuvittelin, että kipukokemusten ja heikotuksen vuoksi ne olisivat voineet olla huonommatkin. Eniten iloitsin P-AFOS arvosta, joka oli tippunut 118:sta 80:een vertailuarvojen (35-105) sisälle eli normaaliksi!

AFOS kertoo maksan kunnosta, mutta myös luuston kunnosta mm. silloin, kun syöpäkasvaimia on luissa, kuten on laita luihin levinneessä eturauhasyövässä.

Ei veripussia 🙁

Hemoglobiini oli odotetusti matala, 94. Viime kerralla se oli 97, jolloin ”top-lääkäri” antoi pyynnöstäni pussillisen punasoluja. Kysyin hoitajalta voisinko saada sitä nytkin, edes yhden pussin. Hullun vaikea heikotus johtuu mielestäni satavarmasti matalasta hemoglobiinista. Hoitaja kävi kysymässä syöpälääkäriltä. Ei antanut!

Kysyin kuka siellä oli lääkärinä tällä kertaa. Sain nimen x. Hoitajan mukaan hän on ollut lääkärinä joskus minulla. Mutta en muista nimeä. Kyllä on joskus rasittavaa, kun ei ole omalääkäriä! X määräsi minulle ylimääräisen vastaanoton kahden viikon kuluttua, arvaan, että hoitajalle kertomieni viime päivien vaikeuksieni vuoksi.

Sen sijaan top-lääkärin nimen muistan. Kysyin, missä hän on? Ei ollut sairaalassa tällä hetkellä. Esitin toivomuksen, voisiko vastaanottolääkärinä olla hän x:n sijasta. Mukava hoitaja merkitsi nikottelematta toivomukseni tietokoneelle. Hoitaja arveli, että, jos hän vain on paikalla, niin onnistunee.

Ymmärrän kyllä, että punasoluverta ei ole rajattomasti antaa, muutkin tarvitsevat, mutta ehkä minun kroppa ei kestä, jos arvo laskee alle sadan? Minullahan voi olla krooninen anemia. Juttelin hoitajan kanssa mitenkähän hemoglobiinia voisi kotikonstein kohottaa. Varastoferriittiä voinee ainakin lisätä rautapitoisilla ruoilla. Ostinkin kotiin lähtiessä mm. pinaattilettuja ja soijamaitoa juomaksi.

Miedompaa ”huumetta” varalle

Vaikka aiemmin hain aivoihin vaikuttavaa lääkettä apteekista varalle, silloin kun minulla oli krooniset jäytämiset päällä ennen kabatsitakselia, niin yritin sinnitellä, enkä ottanut niitä kuitenkaan. Kynnys on korkea siitäkin syystä, että olen lähes 40 vuotta ollut täysraitis, enkä haluaisi alkaa sekoittaa nuppiani edes lääkkeillä.

Nappien sijasta hoitaja ehdotti laastaria, jossa ”mömmöjä” on vain mikrogrammojen luokkaa, että saisin nukuttua. Lääke on myös täyskorvattava tiettyyn hintaan asti. Ajattelin, voin ottaa niitä varalta. Ja laittaa laastarin, mikäli mikään muu ei auta.

Hoitaja välitti viestin lääkäri x:lle. Kun tiputus oli valmis, ei x jostain syystä vieläkään ollut saanut reseptiä aikaan. Sanoin hoitajalle, että ei huvittaisi erikseen lähteä niitä apteekista hakemaan, kuntani apteekki on 25 km päässä kotoa.

Hoitaja kävi hoputtamassa x:ää ja hetken odottelun jälkeen sain sähköisen reseptin ja paperisen lääkkeen käyttöohjeen. Otin mukaan muovipussillisen proteiinijuomia, joita hoitaja pyynnöstäni oli tuonut minulle lisää. Parin viikon takaisen hoitajan antamat olin jo juonut yhtä lukuun ottamatta.

Mukava hoitaja toivotti minulle hyviä vointeja, jonka jälkeen poistuimme sairaalasta suoraan apteekkiin. Täyskorvaus koski halvempaa lääkettä kuin mikä reseptissä oli. Farmaseutin mukaan halvempaa lääkettä sai vain tilaamalla. Koska lisämaksu omavastuun (4.50€) päälle oli vain 1.50€, otin määrättyä lääkettä.

Olotila nyt

Tiputuksen jälkeinen ”heti” -olo oli hyvä. Ei kipuja, tuntui helpommalta hengittää ja heikotus lievempää.

Hoitaja oli kertonut, että jo edellinen annos oli kahden viikon kuuria eli vähemmän sytostaattia kuin 3 viikon kuurissa. Ihmettelimme yhdessä noin viikon huonovointisuuttani kipuineen, jos se johtui sytostaatista. Vaikutuksenhan vähemmällä sytostaatilla olisi järjen mukaan pitänyt olla päinvastainen.

Kotona tuli mieleeni, entä, jos kahden viikon annos on liian lievä? No, mikä sitten kolmen viikon annos oli? Sen takiahan annosta pienennettiin. Mene ja tiedä, mutta epäilen itse vain sitä hemoglobiinia.

Nukuin hyvin noin 4 ja puoli tuntia  ilman kipuja vaikka valvoin myöhään. Vessatarve herätti kuuden kieppeillä. En nukkunut enää sen jälkeen. Vointi tuntuu hyvälle tälläkin hetkellä, ei kipuja, ei pahaa heikotusta ja voiman puutetta.