Tänä aamuna katsoessani lintuhäkkiin ihmettelin, kun Tipi istui oksalla yksin hiljaa, eikä Taunoa näkynyt missään! Niko sen sitten löysi häkin pohjan peitteenä olevien sanomalehtien alta – kuolleena. Se oli kuin haudattu sinne, siististi. Tipikö sen oli haudannut? Kuka muukaan?

Vaikea tietää mitä yöllä oli tapahtunut. Oliko ne tapelleet liian rajusti? Normaalisti ne olivat kuin paita ja peppu ja tekivät kaiken yhdessä, sukivat toisiaan, visertelivät, lentelivät, jopa söivät yhtä aikaa. Toisinaan ne myös tappelivat. Mutta tappelut tapahtuivat päivällä ja kestivät vain muutamia nokkaisuja ja sen jälkeen ne oli taas kavereita. Vai oliko Tauno lentänyt niskansa nurin? Joskus ne saattoivat yöllä herätä ja vauhkoontua lennellen päistikaa vasten häkin seiniä. Kissamme Birdiekin voinut ne pelästyttää.

Vai oliko Tauno sairastunut ja kuollut siihen? Poikasesta asti ollut jotenkin heiveröisempi Tipiä. Taunon selässä ja niskassa näkyi nokkimisjälkiä. En usko, että ne olisi syntyneet tappelussa. Todenäköisempää, että Tipi oli epätoivoisesti yrittänyt herättää Taunoa, ihmetellen miksi se nouse ja sen jälkeen peitellyt siististi sanomalehtien sivujen alle, mikä on aika ihmeellistä. Sen tekemisessä on ollut työtä.

Kuoleminen on surullista. En ole kuunaan osannut pitää kuolemaa luonnollisena, elämään kuuluvana. Hautajaiset ahdistavat. En myöskään pidä haudoilla käymisestä.