Neljättä kabatsitakselia edelsi lääkärin vastaanotto, uusi lääkäri, jota en muista tavanneeni aikaisemmin. Ehkä minun ei pitäisi liikaa arvostella hoitohenkilökuntaa, kaikki varmaan tekevät parhaansa. ”Kaikilla on oma tyylinsä” kuten eräs ystäväni kerran totesi lakonisesti minun tyylistäni, joka ei ehkä ollut silloisessa tilanteessa kovin arvostettava. Uskon myös, että Jumala ohjaa minua hoitavia askel kerrallaan, heidän tyylistään riippumatta.

Me tiedämme, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat, niiden, jotka hänen aivoituksensa mukaan ovat kutsutut.Room 8:28

En kuitenkaan voi olla kehumatta tämänkertaisen lääkärin tyyliä: Kuuluu ehdottomasti kategoriaan ”hyvä tyyppi”. Hän kuunteli potilasta ja otti hänet huomioon positiivisella tavalla. En tuntenut missään vaiheessa itseäni ”lytätyksi”. Poistuin vastaanotolta toiveikkaana ja hyvillä mielin.

Isotooppi 177

En malttanut olla kertomatta isotooppi 177:stä. Ja sitä, että minulla ei ole rahaa mennä yksityisiin sairaaloihin sitä saamaan. Uusi lääkäri tuntui olevan isotoopista hyvin perillä. En muista kaikkea sanatarkasti mitä hän siitä sanoi, mutta karkean pyöreästi: joskus se on tehonnut, mutta toisinaan tulokset ovat jääneet laihoiksi. Kuitenkin parasta oli se, että hän ei tyrmännyt toivettani kuten aiempi lääkäri: Myös minä voisin saada sitä! Sairaanhoitopiirissäni ei ole kyseistä hoitoa, mutta minulle voidaan kirjoittaa lähete HYKS:iin, jossa sitä on!

Ellen olisi jäyhä suomalainen, olisin varmaan kapsahtanut lääkärin kaulaan!  Ymmärrän hyvin, että toiveeni toteutuminen on eri asia, mutta minun kaltaisissa tapauksissa toiveikkuuden säilyminen on kaiken A ja O. Toki minun toivoni peruslähde, A ja O, Alfa ja Omega, Alku ja Loppu on aina Jumala ja Hänen lupauksensa.

Minä olen A ja O”, sanoo Herra Jumala, joka on ja joka oli ja joka tuleva on, Kaikkivaltias.Johanneksen ilmestys 1:8

Emme keskustelleet mahdollisen lähetteen yksityiskohdista, mutta sen verran olen kaivellut nettiä, että minun täytyisi, ymmärtääkseni, läpäistä ainakin kolme kovaa ehtoa:

  1. Positiivinen PSMA-PET -testi (Prostate Specific Membrane Antigen – Positroniemissiotomografia)
  2. Lu-177-PSMA-617, jota käytetään levinneen eturauhassyövän hoidossa, täytyisi olla saatavilla valmistajalta.
  3. Tulla valituksi hoitoon.

Uusi hoitosuunnitelma

Kuten päiväkirjassani kerroin, tuoreimmassa verikokeessa hemoglobiinini oli 97. Siihen ei normaalisti anneta punasolutankkausta. Kuulin varmaan väärin päivystyshoitajan kertoman rajan 88. Vastaanottolääkärin mukaan se on niinkin alhainen kuin 80. Kerroin kuinka positiivisesti edellisen kerran saamani veritankkaus vaikutti (hemoglobiini 93) ja esitin hartaan toiveen saisinko sitä kuitenkin. Lääkäri suostui ja laittoi heti pussin tilaukseen täksi päiväksi.

PSA oli tippunut 400 yksikköä aiemmasta arvosta. Se tuntui minusta pieneltä, aikaisemmin 1800 nyt 1400. Parempi kuin ei mitään. Toisaalta prosentteina ihan mukavasti n. 22%. Lääkäri huomautti positiivisesti, että AFOS, joka kertoo luuston kunnosta, oli myös pudonnut yli 200:sta 118:aan.

Koska minulla on ollut ongelmia voimattomuuden ja hemoglobiinin kanssa, lääkäri esitti suunnitelman, että pidettäisiin ensin viikon paussi ja jatkossa kabatsitakselia annettaisiin hieman laimennettuna kahden viikon välein. Se saattaisi parantaa tilannetta. Pyysin lääkäriltä, että voisinko saada jatkon ilman viikon paussia, koska pelkään jäytämisen alkamista. Kärsisin mieluummin heikkoutta kuin jäytämistä!

Tässäkin lääkäri kuuli minua ja päätti, että aletaan suoraan kahden viikon päästä. Hoitosuunnitelmaan sisältyy myös, että alan ottamaan kortisonia (Prednisolon) kaksi pilleriä päivittäin, aamuisin. Täytyy yrittää muistaa. Tähän asti se on ollut tarvittaessa.

Kahden kuukauden kuluttua mitataan PSA ja suoritetaan kuvantaminen. Kukapa tietää, jos kuvantamiseen sisältyisi PSMA-PET tomografiakin.

Mainitessani XGeva -tauosta lääkäri hieman ihmetteli miksi sellainen on. Kerroin, että sehän alkoi ”hammasepisodista”. Hän määräsi XGevan käytön taas alkavaksi, kun menen ottamaan seuraavan Firmagonin. Se onkin jo ensiviikolla.

Tankkaus

Hoitajana oli tällä kertaa ”vanha kunnon tuttu”. Siis kuvaannollisesti vanha, ettei synny väärinkäsityksiä. Hoitanut minua eniten. Hänellä oli mukana ulkomaalaistaustainen harjoittelija, joka puhui kohtalaisen hyvin Suomea. Harjoittelija vaikutti aluksi hieman jännittyneeltä. Ymmärrettävää, kun potilaana on punaniska.

Hoitaja kysyi sopiiko minulle, että hän osallistuu hoitoon. Toki, olenhan ollut koekaniinina monta kertaa. Kuitenkin, vaikka ymmärrän, että jostakin kaikkien on aloitettava, niin solumyrkkyhoidossa kanyylin laittoa en ole halunnut harjoittelijan minulle tekevän, muuten ok. Hän sitten mm. mittasi verenpaineen ja sääti tiputusta. Lukemista päätellen kotimittarini olisi sanonut ääneen ”verenpaineesi on optimaalinen”

Joskus jossakin muussa tilanteessa olen sallinut kanyylinkin. Sillä kertaa harjoittelija tökki piikillä rannettani useita kertoja onnistumatta. Varsinainen hoitaja sen sitten laittoi. Toisaalta minua on piikitetty jo lukemattomia kertoja ja siinä mielessä piikkipelkoni alkuaikoihin verrattuna on jo hälventynyt lähes olemattomiin. Hieman epämiellyttävää se silti aina on, varsinkin, jos piikitys ei kerralla onnistu. Ei se aina onnistu kaikilta kokeneiltakaan ja joskus ensikertalainen on tehnyt sen todella hyvin.

Tankkaus alkoi kabatsitakselilla tavanomaisesti esitiputuksineen. Välissä söin sairaalan aterian riisiä ja kanaa. Hyvää oli kuten aina. Tankkauksen päätyttyä alkoi veritankkaus. Yksi pussi. Tunsin heti vointini kohenevan.Hienoa, että sain punasoluja. Hoitajani mukaan ihmiset kokevat matalan hemoglobiinin eri tavalla. Jotkut eivät reagoi hyvinkään matalaan juuri mitenkään. Ilmeisesti olen aika herkkä hemon laskulle siinä vaiheessa, kun arvo alkaa hipoa sataa.

Tankkauksen jälkeen

Pääsin pois sairaalasta noin klo 15. Ujosta pyynnöstäni hoitaja antoi minulle lähtiessä pari pussillista proteiinipitoisia juomia. Aiemmin hän oli muistuttanut minua proteiinin saannin tärkeydestä. Alun vegaanisuuteni on kylläkin kärsinyt inflaation. Muun muassa makkaroihin ja nakkeihin olen välillä sortunut. Kana, kahvi ja musta teekin maistuu. Välttelen kuitenkin vielä parhaani mukaan punaisen lihan syöntiä, kokista ja karkkeja. Enimmäkseen syön kanaa liharuoista. Kala, juusto ja kananmuna -vegaanisuutta en ole kuunaan yrittänytkään.

Vinkki: Vegaanille sopivassa tofussa, jota syön, on proteiinia runsaasti. Juon nykyisin myös tofun valmistuksessa syntyvää soijamaitoa. Jos ei ole kovin tiukka ”vegaani” kuten minä, niin raejuustosta ja katkaravuista saa paljon proteiinia. Katkaravut kuuluvat moniin thaimaalaisiin ruokiin. Tykkään niistä myös pizzan täytteenä. Erään hammaslääkärin mukaan katkiksien ongelmana on kuitenkin se, että niistä saa myös paljon kolesterolia. Hänen mukaansa pahimmat kolesterolin lähteet ovat katkaravut ja kananmunat.

Kävellessämme parkkihalliin tunsin oloni hienoksi. Tunne ei ollut pelkästään psykologista. En tuntenut kipuja, enkä heikkoutta, en puuskuttanut kuten menomatkalla. Vaimollani oli nälkä ja ajoimme Buffaan syömään. Minuakin alkoi hiukoa. Valitsin vihannesruokia ja pizzapaloja. Söin kuin hevonen vielä toisenkin annoksen. Syönnin jälkeen kävelimme kaupoissa koko iltapäivän, enkä tuntenut väsymystä lainkaan. Olimme kotona vasta noin klo 21.

Toivottavasti tätä tunnetta kestää pitkään. Nyt kuitenkin olen onnellinen ja nautin niin kauan kuin tätä helpotusta kestää!