Niin se vaan on, että jos luottaa sokeasti ihmisiin tulee pettymään karvaasti. Ja jos luottaa uskovaisiin, niin tulee pettymään vielä karvaammin. Uskovaisilla ja Jumalattomilla ei ole muuta eroa kuin se,  että loppupeleissä uskovaiset pääsevät taivaaseen ja jumalattomat joutuvat helvettiin. Autokaupoissa ostin kerran ”uskossa” sokeasti autoa näkemättä Renault 5:n ja se oli huonoin auto mitä minulla on ollut.

Tällä kertaa ostin ”luotettavalta” uskovaiselta BMW:n, johon jouduin heti tekemään remonttia kotiin päästyäni. Auto on täysin Renaultin veroinen ellei pahempi. Katsastuksestakaan mennyt läpi. Kirvelyä helpottaa ajatella, että myyjä oli talkoissa taloani rakentamassa ja voin ajatella menettämäni noin 7000 vanhaa markkaa olleen palkka siitä. Ainahan on maksettava, eikös juu.. kysytään laulussakin. Kuka minulle mitään ilmaiseksi tekisi, sen takia harvoin keltään apua pyydäkään.

Mutta joskus on pakko. Tåytyy antaa tunnustus mustalle miehelle – ilmeisesti muslimi, koska hänen vaimollaan oli muslimien tamineet – joka huonosta käytöksestäni huolimatta auttoi minua saamaan pysäköintihallissa BMW:n käyntiin, ”hyvän” akun tyhjennyttyä itsekseen poissaollessani. Kysyessäni ainolta automieheltä, jonka hallissa näin, olisiko hänellä antaa akustaan minulle virtaa, hän esitti minulle hoonolla soomella vastakysymyksen ”mikä on virta”. Paleli ja olin kiukkuinen. En jaksanut alkaa selittää, vaan huitaisin torjuvan eleen kädelläni ja tokaisin ärtymystäni salaamatta ”antaa olla” ja menin autoni luo miettimään soitanko taksin vai mitä teen. Siinä tilanteessa normaalit ihmiset olisivat antaneet minun olla, mutta musta mies palasi takaisin ja sanoi, että hänellä on ylimääräinen täyteen ladattu akku autossaan, voisin käynnistää autoni sillä!

Selvisi, että hänelläkään ei ollut virtakaapaleita, mutta ehdotti, että laitettaisiin hänen akkunsa minun akkuni tilalle, jolloin tajusin, että niinhän se voisi onnistuakin, käynnistetään autoni toisella akulla ja jos käynnistyy, laitetaan oma akkuni takaisin. Harmi vain, että minulla ei ollut työkaluja irrottaakseni akkukengät! Ei hätää, musta mies – suomea opiskeleva lääkäri – totesi, että hänellä on työkalujakin. Hyvin varustautunut lääkäri! Vaihdoin mustan miehen kanssa akun ja starttasin. Se käynnistyi. Sen jälkeen vaihdoin, auton pysyessä käynnissä, oman akkuni paikoilleen latautumaan. Kiitin lämpimästi mustaa miestä, enkä yrittänytkään tarjota hänelle rahaa auttamisestani edes muodon vuoksi.

Se, että joku kuljettaa mukanaan täyteen ladattua toista akkua autonsa tavarakontissa ja sattuu sopivasti avuntarpeeseen, on vähintäänkin yhtä harvinaista kuin vesiastiaa kantava mies, jonka opetuslapset tapasivat Raamatussa. En voinut välttyä ajatukselta, että Jumala lähetti tämän mieheni ehkä opettaakseen, että Hän ei kaikesta huolimatta ole jättänyt minua tai, että pyyteentöntä ja ilmaista apuakin maailmasta vielä löytyy. Jopa minulle.  Mutta miksi hän oli muslimi, eikä kristitty? Ja miksi kristityn vaimoni eroilmoituksen jälkeen elämääni ilmaantunut tyttöystäväni on budhalainen? Vanhana paasaajana hyvin tiedän, että vaikka kaikki tiet voivat viedä Roomaan, eivät ne vie taivaaseen. Ja senkin, ettei pitäisi antautua kantamaan vierasta iestä yhdessä ei-uskovan kanssa. Ies kuin ies, mitä väliä onko vieras vai kotoinen. Hetken kestävää kevyttä ahistustahan kaikki vain on, jos on ollakseen.

Meni vähän offtopikiksi..autostahan minun piti puhua. Pitää siis hankkia pikaisesti uusi käytetty auto, ennen kuin nykyinen vikatikki leviää lopullisesti käsiin. Se tuleekin sitten olemaan 15. autoni, jos vaimoni nimissä olleet kaksi uutta autoa lasketaan mukaan. Lasken ne mukaan, koska käytin niitä ja osallistuin niiden kustannuksiin mm. luovuttamalla 70% bonukseni vaimolleni 5 vuotta sitten. Hassua, että aina on tullut takkiin teinpä mitä hyvänsä. Esimerkiksi vaihdoin äskettäin ison summan taikamaan rahaksi ja kuinka ollakaan valuuttakurssi ”sopivasti” putosi parhaimmasta lähes 10%. Tiesi minulle sievoista rahan menetystä..

Olen optimistinen. Ehkäpä 15. autoni myötä onneni vihdoin kääntyy…