Olen usein pohdiskellut esim. sitä miksi naiset järjestään erinäisissä haastatteluissa sanovat, että heitä kiinnostaa mies, joka on  ”itsevarma ja huumorintajuinen”. Johtuisikohan siitä, että vastakohdat täydentävät toisiaan?

Hauskin ja samalla käsittämättömin ominaisuus naisilla on nk. ”naisen logiikka”. Se ilmenee mm. siten, että he pystyvät samassa lauseessa sanomaan kaksi asiaa, jotka kumoavat toisensa. Tuore esimerkki löytyy Miss Suomi ehdokkaan Essin lausahduksesta:

Olen hitaasti lämpenevä nainen. Minuun ovat aina vedonneet itsevarmat kaverit. Monesti epävarmat miehet ovat tulleet sanomaan, että he ovat katsoneet minua pitkään, mutta eivät uskaltaneet tehdä aloitetta. Sellainen ei sytytä. Essi

”Hitaasti lämpenevä” käsittääkseni lämpenee hitaasti. Nopeasti lämpenevätkään eivät syty kaikista lähelle tuppautuvista kavereista.

Itsevarmojahan Essin juttusille tulleet miehet ovat olleet, elleivät olleet humalassa. Muuten epävarmat miehet tuskin tulevat Essille sanomaan, että ”ovat katsoneet häntä pitkään”. Epävarma mies katsoo Essiä pitkän matkan päästä, niin, että, Essi ei sitä välttämättä edes huomaa.

Oikeasti Essi ei ole pitänyt hänen luokseen tulleista miehistä. Ehkä he olivat liian humalassa, liian rumia, liian vanhoja, tai muuten vain epämieluisia. Ja ehkä miehet ovat lähestyneet Essiä vain heittääkseen läppää, ei ”sytyttääkseen”  häntä.

Mutta olivatpa minkälaisia hyvänsä, niin eivät kaikki miehet muutenkaan ”sytytä” kaikkia naisia, eikä kaikki naiset kaikkia miehiä, olivatpa itsevarmoja tai ei.

Vaikka naisen ihannemies olisi lehtijutuissa ”itsevarma ja huumorintajuinen”, niin tosielämässä se ei ratkaise lainkaan ”syttyykö” nainen. Ei ainakaan silloin, jos naisen mielessä kangastelee pitempiaikainen suhde tai naimisiinmeno. Silloin epävarma ja huumorintajutonkin usein kelpaa.