Eilen taas sairaalassa jo aamusta. Ohjelmassa oli luuston kokovartalokuvantaminen sädesairaalassa. Muistaakseni kolmas magneettikuvaus sairauteni aikana. Aluksi hoitaja injektoi radioaktiivista ainetta suoneen. Sen jälkeen  pari tuntia odottelua.

Minulla oli myös aika hammas- ja leukapolille samana päivänä. Parin tunnin odottelun aikana kävin hampaiden kuvantamisessa. Se tehtiin pään ympäri kiertävällä röntgenillä. Sen jälkeen menimme vaimoni kanssa aamupuurolle yhteen sairaalan kahviloista. Kun aika täyttyi menin luuston magneettikuvaukseen.

Magneettikuvaus kesti melko kauan. En katsonut kelloa, mutta ehkä parikymmentä minuuttia. Loppupuolella alkoi niskaa ja selkää juilia kivasti lavetilla maatessa. Koetin kuitenkin pysytellä liikkumattomana toimenpiteen loppuun saakka ja onnistuinkin ihan hyvin, koska kuvaus onnistui. 

Magneettikuvauksen jälkeen heti leukapolille. Tervehdin samaa lääkäriä, jonka tapasin pari vuotta sitten. Hän tutki kipeän hampaani, mutta sitä ei otettukaan pois kuten oletin. Lääkäri kertoi poistamisen aiheuttamista mahdollisista riskeistä syöpähoitojen yhteydessä. Jäi auki menenkö torstaina eli huomenna sytostaattihoitoon vai en.  Lääkäri lupasi informoida asiasta. Juuri saamani tiedon mukaan hammas voidaan poistaa! Hieno homma!

Kun lähdimme sairaalasta oli jo iltapäivä. Menimme ostoksille. Niitä tehdessä tuli nälkä kiirehdimme vielä lounasaikaan sushibuffee ravintolaan. Tietenkin ensitöikseni puraisin friteerattua bataattia suoraan kipeän hampaan päällä ja hammasta jomottikin sitten kunnolla lopunpäivää. Otin siihen särkylääkkeen.

Vihollinen hyökkää voimalla, mutta ”kollaa kestää”

Palattuamme kotiin otin parasetamolia selän jäytämiseen. Siitä ei ollut paljon apua ja nappasin lisäksi Buranan puolikkaan. Menin nukkumaan noin 20.30. Vaimoni hieroi Voltarenia alaselkään. Kipu lieveni, mutta mahaan alkoi koskea! Johtuiko se Buranasta vain susheista, joita tuli ahmittua mahan täydeltä? Otin Somac-pillerin, joka on kaiketi lähinnä närästykseen.

Yht’äkkiä selkään alkoi koskea kahta kauheammin, samoin hampaaseen, niskaan ja armoton päänsärky! Mahakipukaan ei hellittänyt. Mistä hyökkäys nyt iski? En muistanut, joko olin syönyt päivän mittaan vuorokauden maksimiannoksen parasetamolia. En uskaltanut ottaa lisää. Vaimoa huolestutti, kun ähkin ja puhkuin, istuin, kävelin ja makasin vuoronperään löytääkseni asennon, jossa kipujen summa olisi pienin.

Lopulta jossakin vaiheessa nukahdin makuuasentoon. Heräsin yöllä vessatarpeelle ainakin kolmesti. Ei tuntunut enää yhtä pahalle.  ”Kollaa oli kestänyt” ja vihollinen vetäytynyt. Kiitos Puolustajalleni! Tätä kirjoittaessa vain lievää kylkikipua liikkuessa. Se on kuin kaukaista koiran haukuntaa eiliseen verrattuna.

Herra, teidän Jumalanne, käy teidän kanssanne, sotii teidän puolestanne vihollisianne vastaan ja antaa teille voiton.

Kohta lähden verikokeisiin. PSA:kin mitataan. Mielenkiintoista!  Heti perään Firmagon injektio. Jätän XGevan ottamatta suunnitelman mukaan.