Juhannusaattona kokosimme nuorimman poikani kanssa kokoon koko kokon. Ei ollut pelkoa metsäpalosta, koska koko päivän satoi vettä, enemmän tai vähemmän. Kokkoon kerätyt vanhat kuusen oksat ym. karsintarisut olivat märkiä, mutta paloivat kuitenkin iloisesti sytytettyämme ensin kuivista puista tehdyn pienen alkunuotion.

Ennen kokon polttoa juhannukseemme kuului tietysti myös sauna ja tuoreet saunavastat, jotka teimme ennen saunomista. Vihtomista ei tule normaalisti paljon harrastettuakaan.

Sateisen ja tuulisen sään takia ulkona ei voinut juurikaan oleskella mutta heittelimme kuitenkin muutaman kerran frisbeetä. Ihan kiva juhannus.

Hammaskauhua

Kuten tavallista viime torstaista sunnuntai-iltaan olotilani oli ihan hieno. Ilmeisesti Epirubisiinin yhteydessä annettava kortisoni ja kipulääke vaikuttavat 3-4 päivää. Sen jälkeen on tähän asti yleensä esiintynyt satunnaisia jomotuksia, voimattomuutta, kipupisteitä ja hönttiä tunnetta päässä, lievää pahoinvointia ja päänsärkyä. Vaivoihin olen napsinut tarvittaessa pääasiassa puolikkaita Panadoleja, joskus Buranaa. Vain kahdesti pahoinvointilääkettä.

Eilen nukkumaan mentäessä minulla oli taas edellä mainittuja efektejä ja otin Panadolia, jotta saisin paremmin unen päästä kiinni. Sen sijaan tänään aamulla herätessäni n. klo 7.30 muita efektejä ei ollut paitsi päänsärkyä ja hammasjomotusta.

Tiedä vaikka päänsärkyni johtuu hampaista? Sovin hoitajan kanssa, että käyn tänään tsekkaamassa kunnallisella hammaslääkärillä purukalustoni, jossa on ollut ikävää jomotusta jo pitkähkön aikaa ja välillä myös leukaperässä. Soitin aamulla hammashoitolaan ja sain ajan iltapäivälle.

Mieluummin olisin tarkistuttanut hampaani sairaalassa, koska siellä on paremmat välineet tutkimiseen ja jos pitäisi vetää juurihoidettu hammas pois, niin siihen varmaan tarvittaisiin hammaskirurgia.

Ainakin viimeksi (siitä on jo pari vuotta) kunnallinen hammaslääkäri delegoi työn sairaalalle, jossa sitten minulta ennen Doketakseli-hoitoa saneerattiin neljä tulehtunutta juurihoidettua hammasta pois. Juurihoidetut hampaat olivat järkyttävän kovassa, hyvä ettei koko pää irronnut. Sementtijuuret katkeilivat äänekkäästi napsahtaen ja hampaat irtosivat pala kerrallaan pois. Hampaiden jäljiltä ammottavat montut ikenissä piti ommella kiinni monella tikillä. Paraneminen kesti noin kuukauden.

Toivottavasti hampaitani ei tällä kertaa tarvitse ottaa pois, ainakaan olisi mitään ”leuan luukuoliota” ym. horroria, kuten XGevan mahdollisilla sivuvaikutuksilla pelotellaan.

Leukaperät paranivat itsestään

Hieman harmittaa, että otin hampaat puheeksi hoitajan kanssa ”liian aikaisin”. Toisaalta sama kai, jomotellut jo suht. kauan. Minullahan oli joskus sairauden alkuaikoina kaksi kertaa noin viikon kestänyt tosi paha leukaperävaiva, ensin vasemmassa leukaperässä ja kun se helpotti, niin myös oikeassa.

Leukaperäni olivat pahimmillaan niin kipeät,  etten pystynyt suuta aukaisemaan tai ruokaa pureskelemaan, jolloin söin pillillä velliä huulteni raosta. En kuitenkaan mennyt lääkäriin, vaan sinnittelin ja odotin, jospa se menisi itsekseen ohitse ja niin tapahtui kummallakin kerralla. Ei aavistustakaan mikä sen aiheutti. Muistaakseni en syönyt XGevaa vielä siinä vaiheessa.