Imusolmukkeisiin, luustoon ja lisämunuaisiin levinnyt kastraatioresistentti eturauhaskarsinooma. Potilaalla viimeksi oli Xtandi-hoito. Mutta nyt PSA-arvo viimeisestä kääntynyt nousuunpäin 310 – 1100. Potilaalle Zytigakin jo käytetty läpi ja aikaisemmin dosetakseliakin saanut 6 kertaa. Päädytään aloittamaan hänelle miniepirubisiini-hoito. Lähde: Oma kanta

Jännä yhteenveto viimeisimmästä diagnoosistani! Nice..

Eilisen verikokeen tulos kuitenkin jälleen hyvä. Käyn viikon välein verikokeessa Epirubisiinin tiputusta edeltävänä päivänä. PSA mitataan vasta neljännellä kerralla.

Kuluneen viikon kokemukset

Krooninen jäytäminen loppui heti viime torstaina ensimmäisen Epirubisiinin saantiin, joten jatkuva Burana Slown syöntikin samalla päättyi. Päänsärky on myös loppunut. Tunnustelemalla sormilla kipeitä spotteja kallossani edelleen tuntui.

Torstaista tämän viikon maanantaihin tunsin oloni hyväksi. Sen jälkeen iski vaihtelevasti väsymystä ja oksettavaa oloa, joka on yksi Epirubisiinin sivuvaikutuksista. Oksettava olo iski yleensä syönnin jälkeen. En kuitenkaan oksentanut. Sinnittelin etovan olon kanssa keskiviikkoon, jolloin otin yhden Primperan -tabletin. Kummasti auttoi.

Painoni on heilunut 82-83 välissä, joka on minulle sopiva paino. Sixpack pysyy sitkeästi piilossa, mutta jalkani näyttävät jo luurangon jaloilta, jos painoni vielä tuosta tippuu. Mittasin myös viikonloppuna vierailleen poikani kanssa kumpi meistä on pitempi. Poikani voitti, koska olin yllättäen kutistunut noin parilla sentillä 182:een!

Kahtena päivänä ulkosalla työskentelyn jälkeen nukkumaan mennessäni tunsin akuuttia jäytämistä alaselässä, johon otin puolikkaat parasetamolia ja ibuprofeenia. Onneksi jatkuva jäytäminen pysyi kuitenkin poissa.

Koitti torstai ja toinen Epirubisiini

Ensimmäisellä kerralla hoitajani oli antanut minulle toivomuksestani seuraavaksi ajaksi klo 15.00, jolloin vaimoni pääsi mukaani sairaalaan. Melkein heti sama hoitaja kuin ensimmäiselläkin kerrallakin tuli hakemaan minut makoilemaan sängylle. Mukavan tuntuinen hoitaja kyseli vointiani ja jutteli muutakin laitellessaan minut varmoin ottein tiputuskuntoon ja käydessään sen jälkeen seuraamassa prosessia.

En uskalla häntä vielä ”omaksi hoitajaksi” ajatella, koska minullahan ovat koko ajan hoitajat ja lääkärit vaihtuneet kuin eräällä etniseen ryhmään kuuluvalla hevonen. Sitä paitsi olen jo kohta parin vuoden rumban aikana tottunut ajatukseen, ettei julkisella puolella ole  ”omia hoitajia” eikä ”omia lääkäreitä”. No vaihtelu virkistää.

Tällä kertaa en ainakaan halua työntämään kanyylia suoneeni harjoittelijaa, joiden olen antanut suhteellisen usein itseäni piikittää. Kuulema Epirubisiini alkaa tosissaan ahmia terveitä soluja, jos ainetta pääsee väärin asetetun neulan kautta suonen ulkopuolelle.

Tiputus oli pian ohi.

Oloni hyvä, ei kipuja, ei sivuvaikutuksia. Hoitaja poisti tiputusvermeet ja teippasi neulanpistoon sideharsotyynyn. Toivotin hoitajalleni, joka sanoi jäävänsä kesälomalle, hyvää lomaa ja poistuin vaimoni kanssa sairaalasta. Viikon päästä uusi hoitaja. Kuulin etunimen, mutta minulta nimet unohtuvat helposti. Saattaa olla sama, joka on hoitanut minua vuoden takaisen Doketakseli -tiputuksen aikaan. Tai sitten ei.