Eilen piipahdin taas sairaalassa. Minulle suoritettiin alavatsan seudulta ns. viipalekuvaus. Se on tutkimus, jossa röntgensäteiden avulla otetaan poikkileikkauskuvia tutkittavalta alueelta. Viipalointi tehtiin oheisen kaltaisella pientä ”tähtiporttia” muistuttavalla  tietokonetomografia -laitteella. Onneksi se ei muuten minua viipaloinut kuin kuvaamalla.

Kaksi viikkoa aiemmin (9.2) olin käynyt, ties monennenko kerran, verikokeessa ja neljä päivää siitä eteenpäin (13.2) lääkärin vastaanotolla kuulemassa tuloksista. Ne olivat lääkärin mukaan hyviä, vaikka muutamissa oli pieniä heittoja vertailuarvoista. PSA:kin oli laskenut 220:sta 130:een.

Olin iloinen PSA:n laskusta, mutta samalla pettynyt, koska lukema ei ollut lähellekään edes sitä 16.ta, joka se sytostaattihoidon jälkeen oli. Puhumattakaan alle 4:n, joka on ikäiselläni normaali arvo.

Nuorehko lääkäri tsemppasi kuitenkin, että minulle on vielä ”monta paukkua jäljellä”, eikä ”PSA kerro kaikkea”. Lääkäri ei kuitenkaan paljastanut mitä jäljellä olevat paukut mahdollisesti ovat. Niihin mennään aikanaan, jos tarvetta on.

Lääkäri suunnitteli minulle seuraavaksi viipalekuvausta, jonka avulla ilmeisesti pyritään löytämään niitä asioita, joista PSA ei kerro.

Xtandi+ Xgeva + Firmagon + Calsipos D:n nappailua jatkan entiseen malliin. Olen juonut myös säännöllisesti joka päivä, varmaan ainakin jo vuoden ajan, lasillisen selleri-juomaa, jonka vaimoni tekee minulle iltaisin mehulingolla. Eilen sairaalareissun jälkeen ostin taas kymmenen nippua selleriä.

16.3.18 lisäys juttuun. Selleri on monen nettisivun mukaan superfoodia, joka tehoaa jopa syöpään. Uskokoon ken tahtoo, mutta mitään haittaakaan siitä ei ole ollut. Olen mielelläni teeseitse -labrarottana. Esim. MTV:n juttu:

Selleristä ja artisokasta löydettävät ainesosat ovat taas herättäneet kiitosta syöpätutkimuksissa. Illinoisin yliopiston tutkijat ovat huomanneet, että flavonoidit nimeltä apigeniini ja luteoliini, näyttävät omaavan syöpää tuhoavia ominaisuuksia ainakin laboratorioympäristössä. MTV

Tähtiportti

”Kuvantaminen”, joksi sairaalassa erinäisiä kuvauksia kutsutaan, niin myös viipalekuvausta, tehtiin minulle iltapäivällä eilen. Vein Pompun aamulla Toyotalla kouluun ja kotiinpaluumatkalla poikkesin varastomyymälässä vaihtamassa temppuilevan hiiren uuteen. Se meni takuuvaihtona. Samalla ostin linnuille säkin auringonkukansiemeniä.

Päivä hurahti nopeasti ja iltapäivällä ajoin takaisin koululle, josta nappasin Pompun kyytiin ja menimme yhdessä sairaalaan. Ilmoittauduin tulleeksi ja pienen odottelun jälkeen minut kutsuttiin huoneeseen, jossa ”tähtiportti” oli odottamassa.

Asetuin lavitsalle jalat aukkoa kohti. Hoitaja pisti kanyylin oikeaan kyynärvarteeni. Asetin kädet niskan taakse ja hoitaja poistui huoneesta antaen ohjeita kaiuttimen välityksellä. Lavitsa liikkui hitaasti ”madonreikään” ja takaisin, aluksi ilmeisesti koemielessä pariin kertaan. Pidätin välillä hengitystäni hoitajan ohjeiden mukaisesti. Reikä tuntui yllättävän ahtaalta. Tuntui, että niskani takana levällään olevat kyynärpäät melkein koskettivat reiän sisäseiniä.

Tähtiportti, jonka yläosassa luki ”Toshiba”, alkoi humista ja pyöriä kuin hiukkaskiihdytin kuorensa sisällä. Tunsin jodipitoisen varjoaineen valuvan suoneeni kanyylista. Suuni kostui ja takapuoltani kuumotti aineen vaikutuksesta, kun lavetti jälleen liukui madonreikään. Pidätin jälleen hetken hengitystäni kunnes hoitaja antoi luvan taas hengittää ja lavetti tuli takaisin reiästä. Se oli siinä. Pikavisiittini kaukaisella galaksilla oli päättynyt.

Hoitaja opasti minut kanyyli kyynärvarressa pois huoneesta aulaan, jossa vaimoni odotti. Istuin penkille vaimoni viereen ja vasta siinä hoitaja otti kanyylin pois. Puristin teipattua kanyylin pistoskohtaa pari minuuttia, jonka jälkeen lähdimme kävelemään pois sairaalasta kohti parkkihallia.