Sattumalta joulukuussa 2017 googletellessa tarttui haaviin samankaltainen eturauhassyöpätapaus kuin itsellänikin. Tapaus on YLE:n vuonna 2016 julkaistusta artikkelista:  ”Syövän fyysiset ja henkiset vaikutukset”, jossa syöpään sairastuneet (ei pelkästään eturauhassyöpään) kertoivat kokemuksistaan.

Luonnostelin nimimerkki ”62v” kokemuksista otsikoimani mukaista vertailua, mutta kirjoitus jäi kesken. Nyt, kun ajattelin kirjoittaa jutun loppuun, niin yllättäen YLE onkin jostain syystä editoinut vanhan artikkelinsa melko äskettäin (helmikuussa 2018) lähes kokonaan uusiksi, mm. vertaishenkilöni on kadonnut! Onneksi otin jutusta kopion ennen YLE:n päivitystä.

Vertaisvertailua

62v oli Ylen jutuntekoaikaan potenut eturauhassyöpää noin 6 vuotta. Jos hän vielä on elossa, toivon mukaan on, niin tällä hetkellä hän on 64 vuotias ja potenut noin 8 vuotta. Eli sairastumisensa aikoihin ”62v” oli vasta 54v!  Minulle diagnoosi annettiin kuusikymppisenä ja olen potenut vasta 2 vuotta, ei ihan sitäkään, jos virallisesta diagnoosista lasketaan.

62v:n eturauhassyöpä havaittiin talvella 2010. Minä sain virallisen diagnoosin syksyllä 2016.
62v leikattiin 2011 helmikuussa. Minua ei ole leikattu.
62v sai leikkauksen jälkeen 35 annosta sädehoitoa.

Minä sain sädehoitoa vasta hiljattain helmikuussa, tänä vuonna. 20 annosta vasemman istuinluun alueelle.

62v sai 2013 talvella etäpesäkkeet vatsan imusolmukkeisiin, joihin hän sai isoimpaan pesäkkeeseen 10 kertaa sädehoitoa. 

Minulla pesäkkeitä ei onneksi ilmeisesti ole esiintynyt imusolmukkeissa.

62v aloitti hormonipillerihoidon 2012 talvella, samoin luuta vahvistava lääkitys (ilmeisesti XGeva tai vastaava), jotka vaihtuivat keväällä 2013 injektiolla annettaviksi 6 viikon välein. Kummatkin vatsanahkaan.

Yllättävän myöhään! Minä sain ensimmäisen hormoniruiskeen  (Firmagon) heti sairaalassa urologilla käynnin yhteydessä ja luuta vahvistavan lääkkeen (XGeva) vähän myöhemmin, kun lääkärin B-lause oli ensin käsitelty Kelassa. Saan em. pistokset kuukauden välein. Paketit käyn itse noutamassa apteekista

62v:n syöpä oli levinnyt laajalle luustoon kesällä 2013. Solusalpaajia 2013 marraskuusta 2014 kesäkuuhun,16 kertaa 

Minulla pesäkkeet olivat jo syöpää diagnosoitaessa laajalle levinneet luihin, lääkäritermillä ”melkein superscan”. Solusalpaajia sain joulukuusta 2016 huhtikuuhun 2017, 6 kertaa, 3 viikon välein kerta.

62v aloitti Zytigan syönnin joulukuussa ”samana vuonna” (tekstistä ei käy selvästi ilmi milloin, mutta ilmeisesti 2014?) ja jatkui elokuulle 2015, jolloin teho hävisi. Sen jälkeen XTandia kuukausi, ei tehoa.

Minä aloitin Zytigan heinäkuussa 2017 ja lopetin marraskuussa 2017, jolloin teho hävisi. Xtandin aloitin tammikuussa 2018 ja PSA:n nousun perusteella senkin teho ilmeisesti hävisi jo maaliskuussa. Sovimme lääkärin kanssa, että syön silti jäljellä olevat kapselit sekä uuden jo noutamani kuukauden paketin loppuun. Niitä riittää toukokuun 3:een päivään.

62v:lle oli aloitettu solumyrkkyhoito uudelleen yms.

Minä tiedän vasta toukokuun 17. mitä seuraavaksi tapahtuu, joten hyppään suoraan 62v:n kirjoituksen loppuun, jossa hän tilittää tuntojaan. Oma kommenttini lihavoituna.

Tuntojen tilitystä

62v: Syöpä hallitsee elämääni jatkuvine hoitoineen ja kontrolleineen verikokeissa ravaamisineen. Joo, sitähän se on.

62v: Sukupuolinen halu on kadonnut aikoja sitten. Samoin, mutta koen sen enemmän vapauttavana kuin haittana.

62v: Jatkuva väsymys, uupumus ja voimattomuus ottaa ”nupin” päälle. Minulla myös välillä, varsinkin viime aikoina, mutta ei vielä isommin ole ottanut nuppiin. Otan välillä breikkejä, kun voimattomuus iskee.

62v: Hikoilukohtaukset kuuluvat asiaan.

On tosi häiritsevää, kun ne yllättivät milloin missäkin esim. kaupassa. Minulla hikeä on valunut toisinaan noronaan pitkin ihoa, niin, että yöllä vuodevaatteetkin ovat kastuneet ikävästi. Alussa sain hikoilukohtauksia jatkuvasti, mutta pikkuhiljaa ne ovat vähentyneet. Enää niitä ei välttämättä tule edes joka päivä.

62v: Ummetuslääkettä menee jatkuvasti, samoin Calcichew -pillereitä. Hoidot ja lääkkeiden haittavaikutukset tekevät olon sairaaksi.

Haittavaikutusten osalta olen päässyt melko vähällä. Ummetusta minulla esiintyi vain sytostaattihoidon yhteydessä ja silloin söin ummetus- tai pehmennyslääkettä, ehkä noin puolenkymmentä kertaa, en muista. Calcichew:tä minulle ei  ole määrätty, mutta ilmeisesti CalsiposD on vastaavaa, jota syön edelleen joka päivä pillerin aamuin ja illoin.

62v: Kehossa ei sellaista kohtaa olekaan, jossa ei olisi joskus kipua tuntunut. Onneksi ei mitään voimakasta ja pitkäkestoista. Samoin, aika monessa paikassa kipu on pomppinut kummallisesti, ehkä ei ihan joka kohdassa kuitenkaan.

Alussa, ennen hoitoja, minulla oli kuumetta ja kipuni oli sietämätöntä, mutta hoitojen aloittamisen jälkeen ei kovaa, mutta ”jäytävää” kipua on toisinaan esiintynyt muutamia päiviä, ehkä viikon pari pisimmillään. Se on häiritsevää, en esim. pysty nukkumaan. Onneksi tavanomaiset tulehduskipulääkkeet ovat tehonneet. Sitten yhtäkkiä kipu on vain hävinnyt, eikä tulehduskipulääkkeitä ole tarvinnut enää ottaa. Tällä hetkellä on meneillään pitkähkö tauko kipujen suhteen. Toivottavasti tauko ei lopu kuunaan…

62v: Ulkoilua kävellen ja pyöräillen tulee harrastettua päivittäin, sen mukaan mitä jaksan.

Minun olotilani on ollut pääsääntöisesti aika normaalia ja olen tehnyt ja harrastanut kaikenlaista mitä ennen sairauttakin.

Viime vuonna kävin aktiivisesti kuntosalilla vaimoni kanssa, mutta marraskuun jälkeen se on jäänyt kummaltakin olemattomaksi. Harkinnassa on ollut katkaista jäsenyys salilla, mutta vielä en ole niin tehnyt, koska hinta on halpa kahdelta, yhteensä vain 24.90€/kk

Liikuntani on lähinnä hyötyliikuntaa kuten hiiren siirtelyä ja näppäimistön näpyttelyä.. no, on vähän muutakin. Tekemistähän rapistuvassa rintamamiestönössä riittää…