Viime viikkoina ollut vasemmassa jalassa vaihtelevasti kipua. Joinakin päivinä ei mitään, joinakin sitten taas on. Kipualue alkaa lantion seudulta, pakaran kohdilta kattaen reiden ja nilkan. Joskus tuntuu polvessakin, jolloin jalkani saattaa nytkähtää kävellessä. Yritän kuitenkin kiputilassakin kävellä ”köpöttämättä”.

Kipu ei ole kovin voimakasta, mutta silloin, kun sitä on, se on jatkuvaa ja jäytävää, niin, että nukkumaan ei pysty ilman särkylääkettä. Kipuun olen ottanut tarvittaessa parasetamolia ja ibuprofeenia yhtä aikaa. Yhdistelmä on toiminut melko hyvin. En tykkää lääkkeiden turhasta mätöstä ja yleensä olen ottanut vain puolikkaat molempia. Kokonaiset vain silloin, jos puolikkaat eivät ole riittäneet. Useimmiten ovat.

Kun kipuperiodia oli kestänyt noin viikon, niin kerroin asiasta hoitajalle, verikokeiden tulosten puhelinkuulemisen yhteydessä. Hoitaja välitti tiedon lääkärille, joka myöhemmin soitti minulle.

Lääkäri tarjosi vaivaan voimakasta kipulääkettä, muistaakseni Oksikodonia. En kuitenkaan halunnut mitään aivoihin vaikuttavaa ”mömmöä”, mieluummin jotain tavallista, mutta jonka vaikutus kestäisi tavallista pitempään. Sellaistakin löytyi. Lääkäri kirjoitti 800mg Burana Slowta.

Säteitä luvassa

Puhelinlääkäri kertoi myös sädehoidosta, jota minulla ei vielä ole tehty kuunaan. Muutamien päivien päästä sain kutsun röntgenkuvaukseen ja muutama päivä sen jälkeen gammakuvaukseen. Edellisestä gammakuvauksesta olikin jo reilu vuosi aikaa. Silloin otos oli ilmeisen onnistunut: ”lähes superscan” 

Viikko 46 oli melkoista matalalentoa, koska edellisen viikon perjantaina Nissan oli hajonnut ja minun piti ensin viedä Volvolla vaimoni kouluun, jonka jälkeen pääsin hoitamaan terveysasioitani. Siinä sivussa etsiskelin varaosaliikkeistä potentiaalisia korjaavia osia Nissaniin ja autoliikkeistä uutta autoa itselleni.

Tiistaina 14.11., ennen lääkärin vastaanottoa kävin terveysasemalla labrassa antamassa hoitosuunnitelman mukaisen verinäytteen. Seuraavana päivänä, keskiviikkona 15.11., taas terveysasemalle saamaan firmagon/xgeva injektiot. Seuraavan päivänä, torstaina 16.11., lääkärin vastaanotolle sädesairaalaan.

Ihme: jaloissa ei metastaaseja!

Lääkärin vastaanotolla sain kuulla hyviä ja huonoja uutisia. Huono uutinen oli se, että PSA oli kohonnut edellisestä 49:stä 220:een. Lääkäri sanoi: ”näyttää siltä, että Zytiga ei enää tehoa” ja kirjoitti tilalle Xtandi -nimistä, hieman Zytigaa halvempaa lääkettä. Kuukauden satsi Xtandia maksaa noin 3500€. Onneksi sekin on täyskorvattava.

Hyvä uutinen oli se, että gammakuvissa jaloissani ei näkynyt yhtään ”mustaa”, jonka värisenä etäpesäkkeet kuvassa esiintyvät. Muualla kropassa kuten lantiossa ja selkänikamissa mustuutta oli kuitenkin vielä turhankin reippaasti.

Kun kysyin lääkäriltä siisteistä jalkakuvista: ”onko se ihme”, niin lääkäri hymähti hieman huvittuneesti: ”ei se ole ihme, joskus vain näin tapahtuu”. Lääkäri kuitenkin myönsi, että kuvissa ei enää näy ”superscan” ja että syöpäni on ”hyvin rauhallisessa” tilassa.

Ihmiset suhtautuvat toki omalla tavallansa ihmeisiin, mutta minulle jalkojen kirkastuminen on ihme. Rohkaiseva ihme. Jumalan ihme.

Seuraavana ohjelmassa on vasemmalla puolella lantiotani sijaitsevan pitkulaisen metastaasin sädetys. Sen pitäisi ymmärtääkseni poistaa vasemmasta jalasta kivun.  Viikon päästä on palaveri ja siitä viikon päästä sädetys olisi tarkoitus aloittaa.