Toisaalta, jos olisin lunastanut tämän talon ja jatkanut kitkuttelua uuden lainan lyhennyksien kanssa, niin mitä tällä yksin olisin tehnyt? En tätä pelkästään itselleni rakentanut ja ne joille sen rakensin, eivät siitä välittäneet. Lapsillenikaan tämä talo ei ehkä isompia merkinne. Paitsi, että koti, jossa on syntynyt, on aina koti.

Ehkä he joskus saattavat muistella tätä menetettynä perintönä, mutta tiedä kannattaako. Sitkeänä papparaisena saatan hyvinkin elää vielä toiset 50 vuotta, jolloin lapseni olisivat yhtä vanhoja kuin minäkin ja talo todennäköisesti rapistunut hoitamattomana ja menettänyt ainakin rahallisen arvonsa.

En ole remonttireiska -tyyppiä, joten tuskin olisin isompaa remppaa alkanut tekemään vain perintöjen säilyttämiseksi. Yksin tuskin omaksi iloksenikaan. Tätä kukaan vapaaehtoisesti nytkään ylläpidä. Lapsille riittää 10 neliön huone ja tietokone. Eikä heitä edes näe kuin satunnaisesti, kun he vilahtavat jääkaapilta takaisin tietokoneilleen. Vilahdankos minäkin? Hmm..jaa, niinkö?

Toisaalta, olisi tässä mielellään asunut, koska Pompusta tämä talo on ihana, mikä on ymmärrettävää ihmisestä, joka ei ole saanut elää todeksi unelmiaan.

Toisaalta, hän on helppo mukautumaan erilaisiin olosuhteisiin. Sanoi mulle, että ”älä sure talon menetystä, kuollessaan ihminen ei saa mitään mukaansa.” Niinpä niin.. kaikesta ajallisesta joutuu joskus luopumaan, ennemmin tai myöhemmin, oli se mitä tahansa, paljon tai vähän. Sanoi myös, että voi elää yhtä hyvin minun kanssa kaa pienessä huoneessa kuin suuressa talossakin. Tuntuu tosi rakkaudelta sellainen.

Toisaalta, on helppoa sanoa ”kuollessaan ihminen ei saa mitään mukaansa”, kun on kyse toisen omaisuudesta.

Toisaalta, olisin voinut lainaa maksamalla päästä halvemmalla kuin vuokralla. Ja kaikki olisi ollut ”kotiin päin”. Olisi ollut tilaa ja avaruutta, ei ahtaita kerrostalohuoneita.

Toisaalta, mitä isosta tilasta. Olohuonekin on ihan turha. Eihän siellä kukaan kuunaan vietä aikaansa.  Aika kuluu siinä huoneessa missä on tietokone. Minulla se on makuuhuoneessa.

Toisaalta, avarassa tupakeittiössä olisi kiva kestitä ja jutella vieraiden kanssa.

Toisaalta, kuka täällä kävisi? Eron jälkeen vähätkin vierailut loppuvat.

Toisaalta, voinen muuttaa vuokralle ilomielin. Tuohan se vaihtelua elämään. Ja on helpompaa elämistä. Olen tainnut saada jo kyllikseni suomalaisesta unelmasta. Koko ajan jotain ikävää puuhaa, öljyn tilaamista, nuohoamista, ruohonleikkuuta, lumien työntelyä, siivoamista, korjaamista jne. jne. Ja minkä hyväksi? Tyhjän!

Toisaalta, lämpimässä autotallissa olisi ollut kiva rassata autoa…