Wikipedia esittää kolme ikähaarukkaa keski-iälle: 40-60, 45-60, 40-65. Joten elän nyt sitten suunnilleen keski-iän keskivaiheitta.

Keski-iän kriisi mulla taisi olla jo alle kolmekymppisenä. Mikäli se on sitä, että valittaa olevansa liian vanha. Valituissa Paloissa oli juttu miehen keski-iän kriisistä ja sen oireista. Niitä analysoimalla voinen selvittää onko, tai onko minulla joskus ollut, keski-iän kriisiä vai ei.

1. Työpaikan vaihto 30-vuoden uran jälkeen ”Tämä on ensimmäisiä merkkejä siitä, että romahdus on lähellä”

En todellakaan, ainakaan enää. Haluja on joskus ollut, mutta vaihdon toteuttaminen on toinen juttu. Ei työpaikkaa voi vaihtaa kuin paitaa. En sanoisi olevani kriisissä tämän kohdan perusteella.

Nolla pistettä.

2. Uhkarohkea toiminta ”Elämä on lyhyt, mies pohtii. En halua kuolla niin, etten ole koskaan hypännyt kallionjyrkänteeltä

Tiedä nyt onko lentäminen uhkarohkeaa toimintaa. Eräs nuoruuteni toiveammateistani oli lentokapteeni. Laitoin hakupaperitkin Finnairille armeijassa ollessani, mutta minut hylättiin jo niiden perusteella. Myöhemmin aloitin yksityislentäjän lupakirjan hankkimisen, mutta jätin koulutuksen kesken mm. siitä syystä, että nykyinen työni teki tunneille osallistumisen liian raskaaksi. Ei olisi ollut rahaakaan jatkaa loppuun asti. Noin 25 vuotta myöhemmin yritin uudelleen 50 -vuotiaana.

Valitettavasti sekin jäi kananlennoksi, syystä, että noin 10 lentotunnin jälkeen lennonopettajani pääsi finaaliin, ilmailutermiä käyttääkseni. Järkyttävä tapahtuma, jonka seurauksena koko kerho hajosi. Pääsin kuitenkin oikeasti lentämään ja tein yhden onnistuneen laskunkin ihan itse, josta olen ylpeä.

Vain muutama päivä opettajani kuoleman jälkeen sain kutsun lähteä valloittamaan Kilimanjaro kolmen muun keski-ikäisen miehen kanssa. Valloitus onnistui meiltä kaikilta. Tosin minulta 20 minuuttia myöhemmin kuin muilta, mutta siihen nähden pärjäsin hyvin, koska lähdin mukaan pikapäätöksellä pystymetsästä, ilman etukäteisharjoittelua. Toiset oli suunnitelleet Kilimanjaron reissua jo pari vuotta ja edellisvuonna tehneet retken Haltille harjoittelumielessä. 

En tiedä liittyykö nämä ”uhkarohkeat” teot sinänsä mihinkään kriisiin.

Nolla pistettä tästäkin.

3. Puunaus ”Eräänä päivänä mies katsoo peiliin ja näkee siellä vanhan ukon”

Olen tainnut nähdä peilistä vanhan ukon alle kolmekymppisestä asti. Tosin olen huomannut, että se, mitä näen, on suoraan verrannollinen itsetuntooni. Jos se on kovin maassa, niin näen vanhan ukon, jolla on rumat kasvonpiirteet, roikkuvat buldokit, veltto kaulanahka ja leukaperät. Jos se on pilvissä, niin näen komean, jos en nyt ihan nuorukaista, niin ainakin ikäistään huomattavasti nuoremman hurmurin, joka saa naisten sukat pyörimään.

Olen puunannut tai pikemminkin tuunannut itseäni jo monta vuotta. Värjään hiuksiani, käytän naamarasvoja, otan kasvohoitoja kuten naiset. Yritän myös syödä niin, etten lihoisi holtittomasti. Koetan kuntoilla ja trimmata lihaksiani. Vaimoni kaa harrastimme kuntosalia viikoittain pari vuotta. Kiva juttu, että taloyhtiössä, johon olen poikieni kanssa muuttamassa, on oma kuntosali, joten voin siellä aloittaa kuntosaliharrastuksen mukavan helposti. Six-pack on edelleen tavoitteeni.

Nolla pistettä.

4. Taantuminen 2-kymppiseksi ”Klassinen yritys saada takaisin kadotettu nuoruus”

Ei ole tarvinnut taantua.. itseasiassa on alkanut tuntua, että taidanpa sittenkin vielä jatkaa kasvua kohti seesteistä aikuisuutta. Toisaalta en edes oikeasti teininä ole seurannut muotia tai käyttänyt trendikkäitä vaatteita, eikä merkkituotteiden omistaminen ole ollut minulle tärkeää. Tai korkeintaan ihan vähän, onhan se hienoa loikoa auringossa Raybanit silmillä. Onkohan ne aidot? Niistä lohkeilee sankojen päällysteestä rumasti paloja. MItäs muita merkkituotteita mulla onkaan.. Leathermannin monitoimipihdit. Joku Samsoniten laukku.

Nolla tästäkin.

5. Urheiluhulluus ”Mies tahtoo vahvistaa vatsalihaksiaan, niin että maha on helpompi vetää sisään, kun hölkkää pimujen ohi”

Niin hullu en ole, että alkaisin urheiluhulluksi. Ellei bodaamista siksi lueta? Olen salilla pimujakin bongaillut silmäkulmastani. Tosin olen aina halunnut saada six-packin, mutta ei ole ollut tahdonvoimaa tarpeeksi. Voi kai kuntoiluun ja oman hyvinvoinnin edistämiseen herätä ilman keski-iän kriisiäkin.

Ei pisteitä vieläkään.

6. Järjettömät ostokset

Vaimoni osti kerran hullunkalliin höyrypesimen kulkukauppiaalta. Se oli mielestäni järjetön ostos. Liian kallis, vähän kuin kerran isälleni tarjottu ”pölyimurien Rolls Royce”. Mutta on niitä ollut järjettömiä ostoksia itsellänikin, useimmat käytetyistä autoistani ainakin. Ostin niitä nuorenakin. Niihin upotetuilla rahoilla olisi saanut uuden Mersun.

Tästä piste.

7. Flirttailu ”Vieläkö kiinnostan naisia?”

Sen olen halunnut aina siitä asti, kun naiset alkoi kiinnostaa. Aika kilttiä flirttailuni mielestäni on ollut. Joskus hymy tai sutkautus on tulkittu flirtiksi, vaikka se ei ollut. Sitä paitsi suomalaiset naiset eivät pidä flirttailijoista, ei varsinkaan naimisissa olevien. En allekirjoita yleistä käsitystä, että naiset ovat ukkomiesten perään. Eivät ole.

Virtuaalisesti asiasta oli helppo ottaa selvää kiinnostanko naisia, joskaan se ei ole sama kuin tosielämässä. Perustin muutamia vuosia sitten keskustelufoorumin, jonne hyväksyin vain naisia. Olin  siis itse ainoa mies siellä. Rohkea idea, mutta se pyöri sittenkin. Olin foorumistani ylpeä. Saattoi olla ainoa laatuaan foorumi, jossa oli sen kaltainen formaatti.

Foorumiani käytti enemmän tai vähemmän jotain reilu 30 naista. Osa taisi pitää minua ihan pervona, eivätkä viihtyneet pitkään. Ennakkoluulottomimmat jäivät vakiojäseniksi ja tottuivat pian systeemiin. Muutamia tapasin live-elämässä. Ihan kilttejä tapaamisia. Tasan 10 naista pysyi foorumilla loppuun saakka, kunnes päätin lopettaa sen kolmen ja puolen vuoden toiminnan jälkeen. Miksi? Alkoi käymään henkisesti liian raskaaksi, oli aikaa vievää, ja muutenkin koin, että sen aika oli siinä. Foorumin naiset katosivat samalla yhtä lukuun ottamatta, joka Facebook -kaveri.

Olihan siellä silti hauska keskustella kaikenlaista naisten kaa, vaikka asiat välillä eskaloituivat voimallisesti käsittämättömistä syistä. Arvatkaa kenessä syy poikkeuksetta? Heh. Suoraan sanottuna minua hutkittiin siellä välillä kuin vierasta sikaa ajatusteni vuoksi. Oli vain pari naista, jotka eivät suuttuneet mistään.

Foorumi pikemminkin aiheutti kriisiä kuin olisi ollut seuraus.

Nolla edelleen.

8. Paluu vanhoihin rakkauksiin

Ei tod.

Nolla pistettä.

9. Vastuuttomuus ”Mies hankkii selkäänsä tatuoinnin ’vapaa sielu'”

Mielestäni olen pikemminkin päinvastainen, liiankin vastuuntuntoinen. ”Vapaa sielu” tastkaa en ainakaan hankkisi.

Nolla pistettä.

10. Ylenpalttinen muistelu

Hiinä ja hiinä. Ei pistettä kuitenkaan.

ANALYSOINNIN TULOS

Yksi piste. Ei taida olla merkitystä. Joko en ole kuunaan ollut keski-iän kriisissä, tai sitten se on minulla myötäsyntyistä. Pitäisi osata hyväksyä itsensä sen ikäisenä kuin kulloinkin on. Ellei hyväksy, on alati jonkinlaisessa kriisissä.

Olen alkanut vähitellen hyväksyä senkin tosiasian, että  vanhenemista on vaikea juosta karkuun. Välimatkaa voi yrittää venyttää raittiilla elintavoilla ja muillakin tavoilla. En esim. käytä hissiä, juoksen portaita mieluummin. Uusi asuntoni ylimmässä kerroksessa on siitä hyvä, että talossa ei edes ole hissiä.