Mitä yhteistä on Linuxilla ja eurovaaleilla? No se, että Brysseliin valittiin Linuxin keksijän, Linus Torvaldsin, isä.

Ennakkoäänestys jäi väliin, mutta päätin kuitenkin käydä varsinaisessa äänestyksessä. Näin samalla vanhan kouluni, jossa aloitin ”jieskittämiseni”. Jieskittäminen oli isäni käyttämä sana, joka tarkoitti koulunkäymistä. Koulussa oli meneillään isohko laajennusremontti. Kuulema uudet tilat otetaan syksyllä käyttöön. Ainakin yhden kyläkoulun tulevaisuus näyttää hyvältä.

Ajattelin, että Paavo Väyrynen pääsee Brysseliin ilman minuakin ja annoin ääneni Sarille. Sari Esayas sai viidenneksi eniten ääniä heti Väyrysen jälkeen, huimat 61009 ääntä. Se ei riittänyt valituksi tulemiseen. Nils Torvalds sai alle puolet vähemmän ääniä, 29 241 ääntä. Silti valittiin.

Demokraattisin vaalitapa?

Sopinee kysyä onko suhteellinen vaalitapa, jossa puolueen kannatus ratkaisee ehdokkaan sijoittumisen, demokraattista? Ilman vaaliliittoja pienten puolueiden ehdokkaiden mahdollisuudet ovat erittäin heikot. Vaaliliitot, puolestaan, joilla pienten puolueiden edustajien asemaa parannetaan, on pelkkää vaalimatemaattista kikkailua.

Ihmiset kuitenkin aina äänestävät henkilöä, jonka mielipiteitä kannattavat, eivät puoluetta. Mielestäni henkilövaali suoralla kansanäänestyksellä olisi yksinkertaisin ja demokraattisin vaalitapa. Kuka hyvänsä, edustaisi mitä puoluetta tahansa, voisi lähteä ehdokkaaksi ja eniten ääniä saaneet henkilöt valittaisiin. Siistiä ja yksinkertaista.

Pelkääkö valtaapitävät suoraa henkilövaalia, vai miksi pitää niin sumplia ääniä niin, että ehdokas, joka ei äänestäjiä kiinnosta, pääsee hajaäänin läpi, kunhan vain ratsastaa ”hyvällä” puoluehevosella. Mutta äänestäjien suosikki putoaa satulasta, koska istuu ”huonon” hevosen selässä.