Elämä on niin kiireistä, etten ole blogiakaan ehtinyt päivittää.  On ollut paperien perässä juoksemista ja talon kanssa touhuamista. Huomenna pitäisi lähteä ajamaan taas Bangkokiin. Tai vaimohan se ajaa, en ole itse viitsinyt edes yrittää vielä, kun on vasemman puoleinen liikennekin.
Toisekseen suomalainen ajokortti ei virallisesti kelpaa, vaikka kulkuvälineitä turisteille vuokrataankin turhia nipottamatta. Paras kuitenkin pitää mukana kansainvälinen ajokortti.

Toisaalta ei ole suurta tarvettakaan itse ajaa. Suomessakin vaimoni taitaa nykyään enemmän ajaa ja minä istun kyydissä. Minulla on Suomessa käytetty automaatti Volvo. Vaimolla on Thaimaassa käytetty automaatti Mazda. En koskaan lakkaa ihmettelemästä miten vaimo surffailee Mazdalla helposti joka paikkaan 10 miljoonan asukkaan suurkaupungin liikennekaaoksessa, mutta Suomessa Volvolla pikkukylän yksi katu ja pari liikenneympyrää pistää hänen suuntavaistonsa hetkessä sekaisin!

Taloprojektissa tavallinen pulliainen, jolla ei ole ylettömästi lyödä rahaa tiskiin, joutuu hyväksymään aasialaisen kulttuurin mukaisen rakentamistyylin, joka eroaa suomalaisesta suunnilleen kuin yö ja päivä. Hyvää on se, että rakentaminen on joustavaa, eikä ympärillä pyöri tuhannen tarkastajaa ja hyväksyjää papereineen ja silti itse on vastuussa, jos tulee hometalo. Huonoa se, että thaimaalainen ja suomalainen laatukäsite ei ole ihan suoraan verrannollinen. Ja jos haluaa taloon muutoksia, niin niiden "piirustukset" ovat lähinnä rakentajan päässä tai parhaimmillaan luonnoksia paperilappusella, jolloin väärinymmäryksiä syntyy helposti. Se on harmillista, mutta positiivista se, että thaimaalaiset ovat valmiita korjaamaan puutteet ilman lisäkuluja. Kuitenkin, ilman vaimoaani olisin ollut kieltä taitamattomana vaikeuksissa projektin suhteen, varsinkin pääsemättä itse paikalle.


Nyt alkaa kuitenkin lopputulos näyttää hyvältä ja pidän talosta päivä päivältä enemmän. Työnjohtaja on tosi hyvä mies ja neuvottelin hänen kanssaan yksityisesti ideoimani autokatoksen sopuhintaan. Hän alkoi heti työstää sitä, jotta se ehtii valmistua ennen lomani loppumista. Sisustuksesta sen verran, että ollaan hankittu alkajaisiksi sänky ja verhot. Verhoneliöitä syntyi yllättävän paljon, koska talossa on seitsemän suurta ikkunaa sekä suuri lasinen liukuovi, joka sekin tarvii verhot. Löysimme kuitenkin sattumalta mielestäni hyvän verhopaikan, josta sopivat verhot löytyivät tankoineen ja verhonpitimineen tingittyyn hintaan. Asennus sisältyi toimitukseen.

Kaiken tohinan keskellä välillä tulee fiilis, että kaikki tarvitsee rahojani, mutta itselläni ei ole paikkaa maailmassa. Näitä ajatuksia märehtiessäni burmalaissyntyinen projektialueen palvelijatar tuli ilmoittamaan, että naapuri haluaa lahjoittaa minulle muutaman banaanipuun. Mieleni piristyi heti, sehän on ystävällistä. Jo seuraavana päivänä kolme puuta oli joku istuttanut taloni ympärille ja sitä seuraavana vielä neljäskin. Kaksi puista oli koristebanaaneja ja kaksi syötäviä banaaneja tekeviä lajikkeita. Ensiviikolla pitäisi tulla muutama palmupuu. Vaimoni äidiltä saan myös joitakin kasveja. Mangon muunmuassa, mutta se on isona ehkä liian iso. Voi sitä tietysti leikata. Kasvit ei ole kalliitta ostaakaan. Varsinkin taimena niitä saa jo eurolla ja monet lajit kasvavat suuriksi jo yhdessä vuodessa. 

Pihaa ei ole paljon, mutta en isommin kaipaakaan. Pieni koristepiha on minulle täysin riittävä eläkepäivien ratoksi. Ei tullut hoidettua suomalaisen talonikaan pihaa. En voi kiistää, ettenkö välillä kaipaa sitä, vaikka luulin, ettei mitään kiintymystä synny. Hikipisarani itkevät siellä niin paljon. Isäni ja appeni auttoivat jonkun verran, mutta usein yksinäni siellä puursin leipätyöni ohessa. Ilman auttajaa tein ilmastoinnit ja viemäröinnit ja muun muassa peltikaton. Vedin pellit katolle räystästä vasten asetettuja lankkuja myöten. Suuren osan muurauksesta tein myös yksinäni. Myös kivimuuri oli raskas urakka. Montakohan kuukautta siinäkin meni, mutta kivien väliin asetetut aitatolpat ja niiden väliin rakennettu aita oli suorassa vielä lähtöpäivänäkin, noin 20 vuoden jälkeen. No, en käy kuunaan vanhaa taloani katsomassa, niin eiköhän se siitä kalpene utuiseksi muistoksi.

Thaimaan talon saunasta olen ajatellut, että viitsinköhän tehdä sitä valmiiksi sittenkään. Lämmintä täällä on sen verran, että ei ihan ensimmäisenä saunaan tee mieli.. katsotaan. Jotkut ovat kysyneet onko minulla uima-allasta. Ei ole. Minulla olisi tilaa noin 6 metrin altaalle, mutta itse en niin kauheasti pidä uimisesta, eikä vaimonikaan, niin en rakennuttanut sitä vain briljaillakseni tai vieraita varten, säästääkseni hieman rahaa ja hermoja. Joillakin täällä on allas, mutta tuntuvat olevan vähäisellä käytöllä, sillä en ole vielä kertaakaan nähnyt kenenkään niissä uivan, vaikka asukkaat ovat olleet paikalla.