Edellisessä blogauksessani kerroin saamastani ”ilmaisesta” Eestin risteilystä kahdelle, jonka eilen, ystävänpäivänä, toteutimme. Ajoimme Helsinkiin omalla autolla. Lähdimme liikkeelle 6.30, jotta jäisi hieman pelivaraa, jos satamaa ei heti löytyisi. Laiva lähtisi 11.30. Pelivara oli tarpeen, koska pientä hortoilua ja muutamia kyselyjä Katajanokan laiturin ja auton parkkipaikan löytyminen vaati.

Satamassa oli hullun kylmää. Tuuli navakasti ja pakkasta yli -20. Kun oli selvitty tosi vaikeaselkoisesta parkkimaksuautomaatista ja maksettu pysäköinnistä 16 euroa, menimme sulattelemaan jäätyneitä sormiamme laivaterminaaliin.

Netistä saamallani varausnumerolla saimme matka- ja ruokailuliput kivuttomasti, mitään passeja tai henkilöllisyystodistuksia ei kyselty missään vaiheessa kummaltakaan. Laivan nimi oli Viking XPRS. Melko suuri laiva. Muita matkustajia kohtuullisesti, pääasiassa keski-ikäisiä ja vanhempaa väkeä.

Heti syömään

Ruokailu alkoi melkein heti laivan irtaannuttua laiturista. Varmaan siksikin, että asiakkaat ehtisivät rauhassa syödä, koska matka kestää vain noin 2.5 tuntia. Buffet- tyyppinen ruokatarjonta oli runsasta, alkupaloista pääruoan kautta jälkiruokiin. Joskin tyypiltään pohjoismaalaista melko mautonta peruskauraa aasialaisiin ruokiin tottuneelle: Kalapaistoksia, vihanneksia, leikkeleitä, perunaa, makkaraa, jauhelihaa.

Ihmettelin ruokalautasten pienuutta, mutta tajusin idean pian. Kaikkia lajikkeita oli mahdotonta ahtaa vatsaan yhdellä syömiskerralla, vaikka ottaisi jokaista vain vähän. Herkästi tulee kerättyä liikaa ruokaa, jota ei sitten jaksakaan syödä. On parempi, että lautanen on pieni, johon ei pysty keräämään ylettömästi. Jää poisheitettävää vähemmän. Syönnin jälkeen olomme oli kuin täyteen puhalletulla ilmapallolla. Murunenkin vielä, niin poks!

Tyhjennettyämme buffeeta noin puolitoista tuntia, tutustuimme laivaan. Syömisen lisäksi muuta aktiviteettia ei laivasta paljoakaan löytynyt. Työnsimme muutaman euron ”yksikätisiin rosvoihin” mitään voittamatta. Ulkokannella ei juuri pystynyt muuta kuin pikaisesti käväisemään, kun oli niin kylmää. Loppuajan kuuntelimme elävää musiikkiorkesteria tanssiravintolassa. Genre oli tyypillistä varttuneemman väen tanssimusiikkia.

Kuin olisi Suomessa

Tallinna, jossa siis minäkin kävin nyt ensikertaa, näytti ihan Suomelta. Vaimonikin sanoi, ettei huomaa mitään eroa. Sääkin yhtä jäätävän kylmä. Meille jäi noin kolme tuntia aikaa tutustua sataman lähiympäristöön. Kylmyyden vuoksi emme viitsineet kävellä kuin vähän. Näimme katetun kauppatorin tapaisen, jonne suunnistimme. Tori muistutti Thaimaan vastaavia, paitsi, että väkeä ei ollut nimeksikään. Asiakaspula saattaa johtua hinnoista tai muuten vain ”low seesonista”.

Olin elänyt luulossa, että Virossa tavarat ovat selvästi halvempia kuin Suomessa. Luuloni osoittautui vääräksi. Viro siirtyi euroon kuluvan vuoden alussa ja siitäkö lie johtunut, että hinnat hipoivat Suomen hintoja ja ylikin. Olin yllättynyt.

Yllättävän kallista

Voi olla, että sataman läheisyys vaikuttaa hintoihin, mutta minusta on tyhmältä yrittää yrittää myydä samoja romppeita, pääasiassa pohjoismaalaisille turisteille, kalliimmalla kuin mitä omastakin maasta saa. Itselleni hintashokki aiheutti sen, että en ainakaan pelkästään shoppailemaan näkisi järkeä lähteä Viroon vaikka asuisin Helsingissä ja saisin laivamatkan ilmaiseksi.

Ilmeisesti viina on kuitenkin sen verran Suomen hintoja halvempaa, niin, että viinanhimoisten kannattaa sitä hakea. Näin monien matkustajien lastaavan laivaan viinaksia kaksin kassein.

Positiivista oli se, että sataman marketin myyjät olivat järjestään hyvin ystävällisiä. Monet koettivat aktiivisesti saada meitä ostamaan heiltä jotain, kulkiessamme myyntipöytien ohi tai pysähtyessämme tutkimaan tavaroita lähemmin. Ostinkin eräältä venäläiseltä myyjältä vaimolleni ystävänpäivälahjaksi krääsää. Samalla matkamuistoksi kauniin, 10x sisäkkäin, perinteisen venäläisen maatuskan, joka on kuvassa ylhäällä. Ostin myös pienen hammastikkutelineen, jossa on Eestin lippu.

Paluumatka kului elävää musiikkia kuunnellen ja laivan isännän ja emännän järjestämää pientä ystävänpäiväohjelmaa seuraten. Ihan kiva ja ongelmaton reissu. Höpsis näytti tien pois satamasta. Se oli parempi neuvonantaja kuin puhelimeni ”ovi-kartat” -navigaattori, joka opasti meitä päin honkia.