Huomattavasti helpompaa olisi ollut muuttaa kesällä! Mikäli ei sataisi vettä. Rasittavaa sekin olisi. Mutta nyt on rasittavaa, kun koko ajan pakkasta. Varmaan pari kuukautta, siis aivan koko ajan muuttoa tehdessä, että tuntuisi oikein kurjalta!

Ja lunta tietenkin pitää sataa joka kerta sen verran, että jäätyy kiinni auton lasiin. Ilmankin autoni kettuilee jatkuvasti. Nyt se alkoi käymään kolmella sylinterillä äänestä päätellen, eikä anna täysiä tehoja. Että meninkin ostamaan ”luotettavalta” uskovaiselta.

Mutta tyhmä ja sinisilmäinen kun olen. Olisi pitänyt jättää ostamatta, kun näin millainen romu se oli, ja lisäksi sisältä ja päältä paskaisin auto mitä ikinä olen nähnyt! Mutta, ajattelin, ettei se niin huono voi olla, kun on ”luotettava” myyjä ja lisäksi halusin pitää lupaukseni. Se on minun vikani, sinisilmäisyys. Ja koettaa pitää sopimistani asioista kiinni, vaikka takkiin tulisikin.

Kaikenlaista harmia muutossa

Muutossa on esiintynyt koko ajan ärsyttävää ja työtä lisäävää pientä kiusaa. Pimeyden, pakkasen, lumen ja auraamattomien teiden lisäksi mm. lainaperäkärrystä puhkesi kumi! Sitten lämmityskattilasta hajosi sekoitusventtiili!

Ensin ostin vääränkokoisen uuden venttiilin, joka piti käydä vaihtamassa. Sitten unohtui työkalut kämpille, ei kun hakemaan. Putkipihdeistä oli pudonnut säätömutteri, joten ne olivat käyttökelvottomat. Putkileikkurista lohkesi terä, joten sekin työkalu muuttui metalliromuksi. Miksi se rikkoutui juuri nyt?

Sitten vielä vieras tulee kylään moneksi päiväksi. En viitsinyt sanoa, ettei nyt käy, kun olin jo aiemmin kahdesti, vielä huonompaan aikaan, sanonut. Talon oli pakko elää tavallaan ja jättää vieras taloon viedessäni pois tavaroita. Muutenkin touhuilin siellä iltamyöhään. Apua vieraasta ei ollut, koska kuulema hänen selkä ja polvet eivät kestä kunnolla edes kumartua.

Huvittavaa, että poliisitkin ovat aina kimpussa. Toissa päivänä viimeksi, kun olin ajamassa iltamyöhään takaisin kotiin kämpiltäni. Kun he vaativat pysäyttää sanoin, että ”tämä auto taitaa vetää poliiseja puoleensa”. ”Niin taitaa”, naurahti poliisi. Sitten kysyin, ”mitä pahaa nyt tein”. ”Et mitään”, sanoi poliisi, ”mutta puhallappas”. No, sehän meiltä raivoraittiilta käy.

Ilmiselvän tuloksen luettuaan poliisi toivotti hyvää illan jatkoa. Ennen tätä vanhaa Bemaria, jota ilmeisesti luulevat nuorison menopeliksi, minua ei ole poliisit pysäyttäneet vuosikausiin!

Miten voikin kerääntyä niin uskomaton määrä romua parissa kymmenessä vuodessa. Peräkärry on taas täynnä, siinä on pelkästään kolme sarjaa autonrenkaitakin. Olen jo vienyt monta kuormaa romua äitini luo, eikä loppua näy.

Paljon on mennyt jätteiden keräyspaikallekin. Lankunpätkät ja levyt eivät tunnu kelpaavan kellekään. Ehkä talon uusi omistaja pilkkoo niistä vaikka polttopuita. Jätän samaa tavaraa ullakollekin.

Elektroniikkahuone on edelleen tupaten täynnä. Voisi hyvinkin vielä pari kuormaa tulla, mutta taidan kylmästi heittää vanhat monitorit, emolevyt, virtalähteet jne. jätteisiin. Tavaraa ei sovi enää mihinkään. Uuden asunnon kanahäkkikin alkaa olla täynnä. En varmaankaan enää askartele niistä mitään. Moni muukin aika on osaltani ohi.

Olen selviytyjä

Onneksi ei ole kiirettä, ei olisi tullut pikamuutosta yhtään mitään. Varsinkin kun olen yksin taloa tyhjentänyt ja kuljettanut uskomattoman määrän roinaa eri paikkoihin. Kunhan tästä jotenkin selviän, ja selviänhän minä.

Voin olla luuseri, mutta olen myös selviytyjä. En ala juomaan ja sillä tavoin pilaamaan lisää elämääni, vaikka kuinka ahdistaisi. Se on hyvä puoleni, josta ainakin thaimaalainen ystäväni tykkää. Ja hänen äitinsä. Mutta roinanhamstraamishimolleni minun täytyy vastaisuudesta tehdä jotakin.

Vanhan vuoden viimeinen lomani loppui ja menen huomenna taas töihin. Parin viikon päästä alkaa tämän vuoden ensimmäinen. Tosin neuvoteltuna ajankohtana. Pääsen unohtamaan pariksi viikoksi kylmyyden, muuttostressin, yksinäisyyden ja kaikki Thaimaan lämmöstä nauttien. Takaisin palaan Pom seuranani, jHs.